Avainsanoja: Pörssi, fed, rahoitus, kauppa, pörssikauppa, sijoitus, sijoittaminen, korko, osake, vihje, Nokia. Analyysi ja markkinatutkimus.

Julkaisimme edellisen Kommentin 9.1.2012 tasan viikko sitten. Teemme tässä nyt yhteenvedon tärkeimmistä tapahtumista tuon jälkeen (8:30 16.1.2012 asti). Olemme väliaikana julkaisseet Vihjeeet 10. ja 11.1.2011, suositusten päivitykset ennen tuloskautta. Päättynyttä viikkoa leimasi EKP:n  rahoitusratkaisujen positiivisten vaikutusten eteneminen talouteen. Todellisia uusia päätöksiä syntyi vähän ja vain harvoja talouslukuja julkaistiin, pörssien tuloskauteen vasta valmistaudutaan. Euroopan raha- ja valtionlainamarkkinoiden kehitys oli positiivista ja kommentoimme sitä lähemmin alla. Viikon päätti huonoimmat uutiset, Kreikan neuvottelujen ”yksityisen sektorin vapaaehtoisesta osallistumisesta” keskeytyminen tuloksettomina ja S&P:n laaja euroalueen maiden luottoluokitusten lasku. S&P oli varoittanut laskusta 1-2 pykälällä 90 päivän aikana (Kommentti 12.12.2010), mikäli poliittinen päätösprosessi ei etene. Päätöskokousten jälkeen (Kommentti 19.12.2011) ”Ilmeisesti ainakin yksi shokki tarvitaan ennen kuin maat lukevat samaa sivua” toi jo julki pettymyksen hitaaseen etenemiseen. Luokitusten lasku ei siis ollut mikään yllätys, mutta merkittävä negatiivinen tapahtuma. Erityisen ongelmallista on, että 14 euromaan luokitusnäkymät jäivät negatiivisiksi, mikäli päätösprosessi ei etene lähiaikana on lisää luokituslaskuja tulossa. Jo nyt toteutettu valtioiden luokitusten lasku tulee johtamaan lähiviikkoina jopa satojen pankkien luokitusten laskuun. Yleisperiaate on edelleen, minkään pankin luokitus ei voi olla korkeampi kuin sen isäntävaltion ja pankkien suhteellinenkaan asema tuskin paranee.

S&P laski perjantaina 9 euromaan luottoluokitusta. Luokituslasku perustuu kaikkien euromaiden yhteisesti heikkoon, hitaaseen ja epäluotettavaan päätöksentekoon ja lisäksi eräiden maiden osalta niiden geopoliittiseen asemaan tai omaan talouteen. Keskellä draamaa on muistettava, että luottoluokitukset ovat aina suhteellisia, jos kaikkia lasketaan, ei kenenkään asema muutu. S&P on yksi kolmesta merkittävästä luottoluokittajasta, yleensä kuitenkin huomioarvoltaan suurin. Nyt tehtyyn päätökseen sisältyy vain yksi pieni positiivinen osa, Saksan AAA luokitus on nyt vakaa ilman varauksia (aiemmin negatiiviset näkymät), mikä antaa myös toivoa muille AAA maille, joiden näkymät jäivät negatiivisiksi (Hollanti, Suomi, Luxemburg), tilanne olisi vielä palautettavissa euroalueen jo ilmoitettujen päätösten välittömällä ja varauksettomalla toteuttamisella. Ranskan AA+ (AAA), Itävallan AA+ (AAA), Slovenian A+ (AA-), Slovakian A (A+) ja Maltan A- (A) luokitus laski pykälän ja on edelleen vahva, investointiluokassa. Ranskan luokituksen lasku saa suurta julkisuutta, mutta tavanomaisessa tilanteessa sen merkitys olisi häviävän pieni, Ranska on edelleen 2 luokittajalla AAA-maa ja ainakin Fitch ilmoitti, ettei tule 1/2012 aikana tehtävässä tarkastelussa laskemaan Ranskan luokitusta. Ranskan asema on nyt sama tai hieman parempi kuin USA:n, suhteellinen asema ei globaalissa tarkastelussa ole heikentynyt vuoden aikana, mutta henkistä kipua aiheuttaa pieni ero Saksaan. Merkittävä syy Itävallan luokituslaskuun on Unkarin aiheuttamat ongelmat maan pankeille ja taloudelle laajemminkin. Luokitus laski 2 pykälää: Espanja A (AA-), Italia BBB+ (A), Kypros BB+ (BBB), Portugali BB (BBB-). Suurin ongelma on Italia, jonka luokitus on nyt samalla tasolla kuin Irlannin ja näkymät edelleen negatiiviset. Italian bruttorahoitustarpeet ovat suuret ja kansainvälinen pääoma tullee suhtautumaan siihen karsaasti. On ilmeistä, että Italia joutuu turvautumaan jatkossa keskimäärin selvästi aiempaa lyhyempään rahoitukseen, mikä pitää riskin kaikissa tilanteissa lähivuodet korkeana. Ilman EKP:n (tai vakausvälineiden) ostoja joukkolainojen jälkimarkkinoilta saattavat korot jälleen nousta kestämättömälle tasolle. Kuten aiemminkin, Italia on euroalueen suurin riski ja vaikeimmin ratkaistava ongelma.

Varainsiirtovero (Tobinin vero). Vero kohdistui alkuperäisessä muodossa valuuttakauppaan. Nyt se on liittynyt enemmän osake- ja joukkolainakauppaan ja lukua 0,1% on esitetty. Veron tavoitteet ovat myös hämärtyneet. Vero nyt esitetyssä muodossa on puhdasta poliittista populismia. On hyvin tiedossa, että kansainvälisellä valuutta- ja arvopaperikaupalla ei ole kiinteää ”kotipaikkaa” ja kaupankäynti siirtyy nopeasti sinne, missä kustannukset ovat alhaisimmat. Ulkomailla tapahtuva kaupankäynti vaikuttaa paikalliseen hintatasoon eikä ainakaan viime aikaisen kokemuksen mukaan (esim USA:n vipurahastot) vakauta markkinoita. Erityisen ongelmallista pienille osapuolille on, jos paikallinen likviditeetti häviää markkinoilta. Ranskan ennen vaaleja esittämä yksin eteneminen johtaa vain kaupankäyntiyksiköiden muuttamiseen maasta ja esim Ranskan valtion joukkolainoista vaadittavaan korkeampaan korkoon. Ranskan pankkiyhdistys varoitti pankkien aikeista siirtää kaupankäyntiyksiköt ulkomaille (esim Lontooseen). Teoriassa EU:n laajuisella verolla voisi olla jokin merkitys, mutta sekin johtaisi esim rahastojen hoidon siirtymistä muualle, muutamia kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Globaalisti veroa vastustaa yksiselitteisesti USA, Japani ja Kiina, EU:ssa Englanti ja Ruotsi ovat ilmoittaneet etteivät hyväksy veroa. Euroalueella Irlanti on ilmoittanut, ettei voi hyväksyä veroa, jos Lontoo ei ole mukana. On murheellista, että energiaa uhrataan nyt tällaisten populististen ikuisuushankkeiden käsittelyyn, joiden lyhyen aikavälin vaikutukset ovat joka tapauksessa negatiivisia, epävarmuutta lisääviä, kun samalla ei ehditä tai kyetä toteuttamaan tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa rahoituskriisin ratkaisemiseksi.

EFSF:n rahoitus ja vivuttaminen. Ei uusia konkreettisia päätöksiä. Pysyvän vakausvälineen perustaminen on edelleen täysin auki tehdyistä päätöksistä huolimatta. Suomen vaatimus ”yksimielisistä päätöksistä” on tekninen, mutta ”roikkuu ja estää etenemisen”. Saksa on indikoinut olevansa valmis nopeuttamaan perustamista ja pääoman maksua, mikä olisi positiivista, jos asia etenisi. Aikanaan Suomen ”vakuusratkaisuun” liittyi pysyvän vakausvälineen pääoman maksu kerralla 2012, mutta se näyttää ainakin markkinoiden näkökulmasta epävarmalta. EU laski liikkeelle viikon aikana 3 mrd 30v lainan, kuponkikorko 3,75%, mikä kuvannee myös tosiasiallista hintaa (ei julkaistu), joka siirretään puoliksi Irlannille ja Portugalille niiden rahoitusohjelman osana. Pitkäaikainen raha on hieman kalliimpaa mutta vakauttaa rahoitusohjelman ja tekee maiden rahoitustarpeet pienemmiksi, kun ne alkavat palata markkinoille. Yhdessä halvemman lyhyen rahoituksen kanssa keskikorko jää reaalisesti nollille. EFSF:n luottoluokitus on nyt kriittinen, kun useiden euromaiden luokitukset ovat laskeneet. Pysyvässä vakausvälineessä tilannetta helpottaisi aito maksettu oma pääoma.

Pankkien pääomittaminen. Euroopan pankkivalvontaviranomainen (EBA) vihjaisi mahdollisesta perääntymisestä pankkien Tier1 pääoman vaatimuksessa tietyin laista poikkeavin arvostusmenettelyin 30.6.2012 mennessä johtuen edelleen kesken olevasta rahoituskriisin poliittisesta ratkaisusta. Päätös ja erityisesti sen ajoittaminen oli alunperin suuri virhe ja aiheutti vain lisäongelmia markkinoille. On täysin epärealistista, että valtioiden budjettiongelmat voitaisiin ratkaista pankkeja pääomittamalla. Italian taseeltaan suurin pankki, UniCredit, joka täyttää hyvin kaikki lakisääteiset vakavaraisuusvaatimukset, pakotettiin ajoittamaan raskas (7,5 mrd) merkintäoikeusanti ajankohtaan, jolloin Italian valtionlainakorot ovat kestämättömällä tasolla ja Italian pörssimarkkinat heikot. Onnetonta tilannetta kärjistää edelleen UniCreditin omistusrakenne, merkittävänä omistajana on mm Libyan hyvinvointirahasto ja keskuspankki, joiden on epäilty jo poliittisteknisistä syistä jättävän osakkeet merkitsemättä. Libyan keskuspankki ilmoitti kuitenkin perjantaina säilyttävänsä 4,9%:n omistuksen merkitsemällä uudet osakkeet.

Keskuspankkipäätöksiä. EKP piti korot ennallaan (talletuskorko 0,25%, ohjaus- ja luottokorko 1,00%, tilin ylityskorko 1,75%). Keskuspankki on havainnut lievää vakaantumista euroalueen taloustilanteessa ja odottaa pankkien korkean likviditeetin edelleen siirtyvän talouteen. Aiempien päätösten täyttä vaikutusta odotetaan, reservien vapautus ja toinen 3v rahoituskierros ovat vielä tulossa. EKP odottaa edelleen inflaation painuvan muutaman kuukauden kuluttua alle 2%:n. BofE piti Enlannin ohjauskoron ennallaan 0,5%, samoin joukkolainojen osto-ohjelman, 275 mrd £.

Pankkien rahoitusasema EKP:ssa parani edelleen ja on tilastohistorian paras. Pankkien talletukset avistatileillä (korko 0,25%) nousivat koko viikon ja olivat perjantairaportissa 489,9 mrd (ed pe 443,7), pankkien tilinylitykset vähenivät -1,5 mrd (-4,8) ja kun myös euriborkorot olivat koko viikon selvässä laskussa, on rahamarkkinoiden toiminta alkanut hitaasti parantua. Pankeilla oli lisäksi 213,0 mrd talletukset 1vkon ajaksi korolla 0,32%, lähes koroton nettolikviditeetti siis noin 701,4 mrd (!!!). Lisäksi pankeille vapautuu tällä viikolla +100 mrd pakollisista varantotalletuksista. Mielenkiintoisena lisätietona EKP:n korkokokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa kerrottiin, että talletukset ovat eri pankeilla, kuin 3v rahoitusta hakeneet. Kun varantotalletukset vapautuvat kaikille, kasvaa ”korottoman likviditeetin pakkosijoittamisen paine” lähiviikkoina voimakkaasti. Koko euroalueella erääntyy valtioiden lainoja (lyhennykset ja korot) runsaasti ja uutta luottoa haetaan koko vuonna melko tarkasti sama määrä tehtyjen budjettileikkausten jälkeen (EKP: primäärinen alijäämä lähellä nollaa). Mikäli sijoituksia ei uusita, nousee likviditeetti edelleen sadoilla miljardeilla. Lisäksi kaikki EKP:n joukkolainaostot, pienetkin, lisäävät yllä laskettua likviditeettiä. Markkinareaktiot euriboreissa ja valtionlainamarkkinoilla viittaavat siihen, että EKP on onnistumassa ”narulla työntämisessä”, markkinoiden stabiloimisessa runsaalla likviditeetillä. Riskinä on jälleen kerran poliittiset ongelmat, edellisellä kerralla kun tilanne oli kehittymässä saman kaltaiseksi Berlusconi peruutti säästöjä ja käynnisti loppuvuoden epävarmuuden ja korkopiikit.

EKP:n joukkolainojen osto-ohjelmat. Valtioiden joukkolainojen ostot pysyivät maanantain raportissa edelleen pieninä, vaikka kasvoivatkin edellisestä viikosta, 1.104 milj (462), ohjelman saldo on 213.051 milj. Valtionlainamarkkinoiden korkoliikkeisiin pienillä ostoilla on voinut olla vain vähäinen maakohtainen vaikutus. Rahapoliittiset vaikutukset neutraloitiin jälleen 1vkon talletuksilla korolla 0,32% (0,36%). Viime viikon ostot julkistetaan tänään iltapäivällä. Vakuudellisia joukkolainoja ostettiin 260 milj (16), ohjelman2 saldo on nyt 3.382 milj. Vanhasta suljetusta ohjelmasta erääntyi 67 milj (214), saldo 58.583 milj.

Talouskasvu. USA:n kasvu kiihtyi vuoden loppua kohti mutta alkuvuonna 2012 pelätään vaikutuksia Euroopan rahoituskriisistä ja vahvistuneesta dollarista, ennestäänkin heikko kauppatase on kääntynyt edelleen heikommaksi. IMF arvioi Euroopan kokonaisuutena mahdollisesti välttävän taantuman 2012, mutta merkittävässä osassa aluetta se ei ole vältettävissä. Poliittisia ratkaisuja kiirehditään.

Euroopan rahoituskriisi. Tapaamisissa Merkel/Sarkozy/Monti nousi viikon aikana tärkeimmäksi otsikoksi kasvun tukeminen rakenteellisilla uudistuksilla ilman ”velkaelvytystä”. Aiempien päätösten toteuttamista pyrittiin kiirehtimään (valtioiden välinen sopimus budjettikurista ja Kreikan seuraava rahoituspaketti ja sopimus yksityisen sektorin osallistumisesta). Fitch ilmoitti päättävänsä euromaiden luokituksista 1/12, Saksa ja Ranska kuitenkin säilyvät AAA. EU:n uudessa velkarajojen tarkkailussa on 23/27 maata (ei Ruotsi, Suomi, Viro ja Luxemburg). Aiemmin varoitettiin vuoden 2012 budjettien ilmeisesti ylittävän sovitun tason Belgiassa, Kyproksella, Maltalla, Puolassa ja Unkarissa. Riittävät lisätoimenpiteet on tehty ja lisäselvitykset annettu muiden, paitsi Unkarin osalta, jonka toimenpiteet alijäämän pysyväksi hallitsemiseksi eivät ole riittäviä. Kreikka. Neuvottelut ”yksityisen sektorin vapaaehtoisesta osallistumisesta” ajautuivat vaikeuksiin, osallistuminen näytti vähenevän. Sijoittajia edustava IFF tiedotti neuvottelun katkenneen tuloksettomina perjantaina, saattavat jatkua alkaneella viikolla, mutta aika on vähissä, maaliskuun 14,5 mrd eräpäivä on ratkaiseva. Kreikan sanottiin suunnittelevan lakia, jolla voidaan pakottaa loput sijoittajat hyväksymään ”vapaaehtoinen järjestely”, jos enemmistö siihen suostuu. IMF/EU aloittavat huomenna neuvottelut 2. rahoituspaketista (130 mrd), jonka edellytys yksityisen sektorin osallistuminen on, ilman täysimääräistä osallistumista paketti ei riitä. Irlanti raportoi pankkien saavuttaneen sovitut taseiden supistustavoitteet, pankkien kansainvälisten luottosalkkujen ja muun myyntikelpoisen omaisuuden realisointi on keskeinen tekijä valtion vastuiden ja rahoituksen vähentämisessä. Italia huutokauppasi torstaina maksimimäärän 12,0 mrd sijoitustodistuksia, 8,5 mrd 12kk 2,735% (5,952%) ja 3,5 mrd 4,5kk 1,644%. Perjantain joukkolainahuutokaupassa oli tarjolla max 4,75 mrd, kaikki myytiin, 2,9v 4,83% (5,62%), 2,5v 4,29%, 6v 5,75%. Kysyntä ei yltänyt Espanjan edellisen päivän poikkeukselliselle tasolle, korot laskivat, mutta ovat selvästi Espanjaa korkeammat. Italia on nyt myynyt ”Montin ohjelman jälkeen” 34.450 milj eri pituisia (tällä viikolla ja Kommentti 2.1.2012) velkakirjoja keskikorolla 3,93% verrattuna 2011 lopun huutokauppaan, jossa lyhyet ja pitkät korot olivat huipussaan, keskikorko on laskenut peräti -3,7%-yksikköä, 2012 aikana säästö 1.275 milj koroissa. Italian korot ovat edelleen korkeat, mutta kehitys osoittaa korkokäyrän normalisoitumisen (lyhyet halvempia) ratkaisevan merkityksen tässä vaiheessa. Italia on edelleen suuri ongelma, sillä erääntyy 1-4/12 noin 100 mrd vanhoja luottoja ja vaikka primääristä alijäämää ei ole, on vanhat sijoitukset saatava pysymään. Espanja. Euroopan suurin pankki, espanjalainen Santander saavutti vaaditun Tier1 9%:n vakavaraisuuden uusin laskentamenettelyin, selvästi ennen 30.6.2012 määräaikaa, tavoittelee edelleen tasoa 10%. Espanja tavoitteli torstain huutokaupassa 4-5 mrd, tarjouksia tuli erittäin runsaasti kilpailluilla hinnoilla ja maa myi lopulta 9,98 mrd paperit, 3,5v 3,384% (4,02%), 5,3v 3,748% (4,871%) ja 5,7v 3,912% (4,848%) merkittävästi alentuneella hintatasolla. Huutokaupalla on olennainen merkitys, kun Espanjan rahoitustarve on alkuvuonna vähäinen ja koko vuonna 2012 netto 36,0 mrd (48,2), erääntyviä on koko vuonna 86 mrd. Suuri keskipitkän rahoituksen huutokauppa heti vuoden alussa nosti likviditeettiä ja lisää merkittävästi liikkumavaraa jatkossa. Belgia järjesti perjantaina ylimääräisen pienen (max 500 milj) pitkäaikaisten joukkolainojen huutokaupan hyvän markkinatilanteen vuoksi, myi 400 milj 16v 4,23% ja 23v 4,33%. Ranska tavoitteli maanantaina sijoitustodistusten huutokaupassa 6,5-7,7 mrd, myi 7.574 milj ja lisäksi huutokauppaan osallistumattomille ostajille 1,26 mrd, yhteensä 8.838 milj, tarjouksia tuli yli 19 mrd, korko 3kk 0,166% (0,222%), 6kk 0,286% (0,364%) ja 12kk 0,454% (1,475%). Lyhyiden korkojen lasku volyymikaupassa oli merkittävä. Ranskan julkisen sektorin alijäämä jäänee 2011 hieman aiemmin ennakoitua pienemmäksi noin -5,5% (-5,7%). Hollanti huutokauppasi 3,11 mrd 3v papereita korolla 0,853%. Saksa myi maanantaina 3,9 mrd 6kk sijoitustodistuksia negatiivisella korolla -0,0122% (+0,001%). Keskiviikon 5v max 4 mrd huutokauppaan tuli tarjouksia paljon, 9 mrd, Saksa myi 3,15 mrd 0,90% (1,11%). Saksan julkinen velka jäänee aiemmin ennakoitua alhaisemmaksi, 79,0% (81,7%), ero johtuu roskapankin omaisuusmyyntien kassavirrasta . Unkari sai maanantaina huutokaupattua pienen erän 1,5kk sijoitustodistuksia korkealla 7,77% korolla usean epäonnistuneen pitkäaikaisempien papereiden huutokauppayrityksen jälkeen. Rehn totesi Unkarin rikkovan EU lakeja, keskuspankkia koskevien säädösten muuttaminen on ennakkoehto talousavulle. EU varoitti Unkaria, se saattaa menettää yli 1 mrd/vuosi rakennerahastojen varoja, jos ”budjettipeli ei lopu”. Fitch alensi Unkarissa toimivien pankkien luokituksia, näkymät jäivät negatiivisiksi. Unkari onnistui myymään torstaina erän 3-10v lainoja 9,4%:n korolla, mikä on edelleen täysin kestämätön taso, vaikka alle huipun. Valuutta vahvistui, kun hallitus ilmoitti olevansa halukas muuttamaan osaa ongelmalaeista. IMF vaati perjantaina, että maan on tehtävä konkreettisia korjauksia ennen kuin luottoneuvotteluja voidaan käynnistää. Unkarin äärioikeisto osoitti viikonloppuna mieltä ja vaati eroa EU:sta.

Valuuttamarkkinoilla € vahvistui alkuviikolla, heikkeni jyrkästi perjantaina euroalueen luottoluokitusten laskettua, vaihteluväli 1,2623-1,2878 $ (1,2696-1,3078), perjantain päätös 1,2669 $, viikon huippu ja pohja saavutettiin perjantain aikana. Jeni liikkui erittäin vähän suhteessa $, pysyi vahvana, $ 76,66-77,04 JPY, perjantain päätös 76,85 JPY. Sfr oli viikon aikana vakaa suhteessa €, mutta vahvistui voimakkaasti perjantaina Euroopan sulkeutumisen jälkeen, vaihteluväli € 1,2056-1,2160 Sfr (1,2132-1,2199), perjantain päätös 1,2059 Sfr. Sveitsin keskuspankin asettamaa vahvuuden enimmäisrajaa € 1,200 Sfr lähestyttiin. Ruotsin kruunu oli nyt hieman euroa heikompi edellisen viikon vahvistumisen jälkeen, € 8,87 SEK (8,79-8,91), edellisellä viikolla € 8,83 SEK (8,81-8,96).

Öljyn (WTI 2/2012) hintaa nosti spekulaatiot Iranin talouspakotteista, laski USA:n öljy- ja öljytuotevarastojen voimakas kasvu (yhteensä 12,6 milj bbl) ja Iranin öljyn tuontikiellon ainakin väliaikainen lykkääntyminen. Vaihteluväli 97,70-103,41 $, perjantain päätös 98,75 $. Brentin hinta oli korkea suhteessa USA:n WTI-hintaan, perjantain päätös 111,05 $.

”Riskittömät korot” olivat laskussa Saksassa ja USA:ssa, vakaan alhaiset Japanissa. Perjantain noteeraukset: USA 2v 0,22% (edellisenä perjantaina 0,26%), 10v 1,86% (1,96), 30v 2,91% (3,02), Saksa 2v 0,15% (0,17), 10v 1,77% (1,85), 30v 2,35% (2,45) ja Japani 2v 0,13% (0,13), 10v 0,95% (0,98), 30v 1,93% (1,93). EKP:n rahapolitiikan välittyminen markkinoille parani edelleen ja euriborit olivat laskussa, kuten kaikkien euromaiden lyhyet valtionlainakorot. Kiinnitämme huomiota siihen, että vakaassa poliittisessa järjestelmässä, jonka päätöksentekoprosessilla ja päätösten juridisella pitävyydellä on uskottavuus, keskuspankin ohjauskorolla tulisi olla määräävä vaikutus kaikkiin ”virallisiin” lyhyisiin korkoihin keskuspankin rahoituksen aikahorisontissa, euroalueella nyt 3v. Euriborit laskivat selvästi viikon jokaisena päivänä, perjantain noteeraukset: 3kk 1,23% (1,29), 6kk 1,51% (1,56) ja 12kk 1,84% (1,89). Odotamme euriborien 3-12kk laskevan edelleen, kaikkein lyhimmissä ei enää ole juuri laskuvaraa (1vko 0,48%), kun EKP:n avistatalletuksen korko on 0,25%, mikäli ohjaus- tai talletuskorkoa ei lasketa.

Euroopan valtionlainakorot laskivat selvästi kautta linjan. Kaikkien euromaiden kaikki valtionlainat kelpaavat vakuudeksi EKP:n max 3v luotoille, joiden korko on sidottu ohjauskorkoon, nyt 1% ja koko juoksuajan ennuste noin 1,0%. Kreikan osalta luottoriski on aiemman kieltämisen jälkeen tunnustettu ja ”muutettu paheesta hyveeksi”. Mikäli ”poliittisesti sitoviin” päätöksiin luotettaisiin, olisivat alle 3v valtionlainakorot Kreikkaa lukuun ottamatta hyvin lähellä toisiaan, Irlannin ja Portugalin riskit ovat todellisuudessa EFSF-riskiä (=Saksa-riski, uusi raha EFSF:ltä, vain vanhat lainat markkinoilla) ja muiden maiden EKP-riskiä (sitoutunut rahoittamaan vanhoja ja uusia valtionlainoja, jos budjettilupauksissa pysytään). Luottoluokitusten vaikutusten tulisi olla lyhyissä periodeissa vähäinen sen jälkeen, kun korko on noussut kohtuullisen luottomarginaalin yli ohjauskoron. Ongelma on euroalueen poliittinen kriisi, päätösten toteuttamiseen ei uskota, eikä siihen, että toteutetut päätökset pysyvät voimassa. Viime viikon kehitys oli kuitenkin positiivista, luettelemme seuraavassa 10 euromaan 10v ja 2v min ja max korkonoteerauksen viime viikolta. Kaikissa tapauksissa Saksan 2v lainaa lukuun ottamatta pohja saavutettiin perjantaina, vähäisiä poikkeusta lukuun ottamatta huippu oli maanantaina. Perjantain iltapäivän tieto luokitusten laskusta nosti korkoja ainakin toistaiseksi vain vähän ja päätöskorko jäi päivän huipun alle ja myös alle torstain tasojen. Espanja 10v 5,08-5,72%, 2v 2,80-3,79% (!!), Italia 10v 6,46-7,18%, 2v 3,85-5,46% (!!), Belgia 10v 3,95-4,66%, 2v 1,93-2,73% (!!), Irlanti 2v 6,13-7,80% (!!), Portugali 10v 12,26-13,48%, 2v 11,89-15,19% (!!), Ranska 10v 2,99-3,38%, 2v 0,61-1,04% (!!), Itävalta 10v 2,92-3,46% (!!), 2v 0,99-1,71% (!!), Suomi 10v 2,13-2,35%, 2v 0,31-0,37%, Hollanti 10v 2,07-2,27%, 2v 0,19-0,25% ja Saksa, joka on se ”likvidi turvasatama”, 10v 1,74-1,90%, 2v 0,13-0,18%. Luvuista havaittava korkotason lasku on taloudellisesti erittäin merkittävä ja sitä korostaa korkokäyrien voimakas muuttuminen nouseviksi. Muutama historiallinen ja useita 12kk pohjakorkoja syntyi viikon aikana. Jatkokehitys on korostetusti riippuvainen lähiajan poliittisista ratkaisuista, kyetäänkö Kreikka koteloimaan, saadaanko vakausvälineet vihdoin toimintaan, annetaanko Italialle riittävää tukea kun se nyt on sitoutunut vaadittuun politiikkaan ja ratkaiseeko EU Unkarissa ”perusunkarilaisten” synnyttämän poliittisen kriisin, joka heijastuu nyt voimakkaasti ympäristöön maan lainojen luokituksen laskettua kaikkien luokituslaitosten osalta roskalainaluokkaan ja myös IMF:n keskeytettyä luottoneuvottelut.

Viikon talouslukuja. USA:ssa asuntoluottohakemukset (asunnon hankkimiseksi) kasvoivat vahvasti, +8,1%/vko. Fedin Beige Bookin yllätyksettömän tiedon mukaan USA:n vuoden 6 viimeistä viikkoa olivat talouskasvussa vuoden parhaat, alueista 11/12 raportoi kasvua, hyvää tai kohtalaista. Ekonomistit ennakoivat IV/11 annualisoiduksi kasvuksi +3,0% ed +1,8%. Jobless 399K E 375 ed 375K, nousua joulusesongin jälkeen, oli odotuksia huonompi. Vähittäismyynti 12/11 korjauksineen kehittyi lähes odotetusti, mutta oli ilman autoja -0,2% E +0,4% ed +0,3% (+0,2%) selvä pettymys. Kauppataseen alijäämä 11/11 -47,8 mrd E -44,3 ed -43,5 nousi yllättävän suureksi. Perjantaina julkaistu Michiganin luottamusindeksi 1/12 (ennakko) 74,0 E 71,0 ed 69,9 nousi kuitenkin edelleen vahvasti 8kk huipulle ja selvästi yli odotusten. Euroopassa Saksan teollisuustuotanto 11/11 +3,6%/v E +3,9% ed +4,2% (+4,1%) jäi hieman odotetusta. Saksan 11/11 vienti kääntyi nousuun ja ylitti ennusteen, kauppatase ja vaihtotase olivat odotettuakin vahvemmat. Saksan bkt 2011 oli ennustetusti +3,0% ed +3,6%, ennakkotiedon mukaan IV/11 -0,25%/nelj. Vuoden 2012 kasvuksi ennustetaan +0,5%. Saksan julkisen sektorin alijäämä 2011 supistui, -1,0% ed -4,3%. Euroalueen kasvu III/11 korjattiin +0,1%/nelj (+0,2%). Euroalueen teollisuustuotanto -0,3% E +0,3% ed +1,0% (+1,3%) oli odotettua heikompi. Euroalueen kauppatase 11/11 +6,1 mrd E +0,5 nousi vahvasti yli odotusten. Ennakkotieto Saksan 12/11 kuluttajahinnoista (harmonisoitu) +2,3% E +2,4% ennakoi euroalueen inflaation edelleen hidastumista EKP:n odottamalla tavalla. Kiinassa 12/11 vienti +13,4% E +13,4%, tuonti +11,8% E +18%, kauppatase +16,5 mrd $ E +8,8 ed +14,5. Kauppataseen ylijäämä 2011 +155 mrd $ oli vahva, mutta alhaisin sitten 2005. Maa odottaa tuontiin edelleen vahvaa kasvua ja mahdollisesti kauppataseen kääntymistä ajoittain negatiiviseksi. Kuluttajahintojen nousu 12/11 +4,1%/v E +4,0% ed +4,2% hidastui, mutta hieman odotettua vähemmän, tuottajahinnat olivat kuitenkin jyrkässä laskussa, +1,7%/v E +1,7% ed +2,7%, mikä heijastunee jatkossa myös kuluttajahintoihin. Kiinan autokauppa 2011 kasvoi +5,2%, 14,47 milj kpl, se on edelleen maailman suurin markkina, vaikka pitkästä aikaa USA:n kasvu% oli suurempi. Kiinan valuuttavaranto IV/11 -20,6 mrd = 3.181 mrd $ laski poikkeuksellisesti, mutta on noussut vuoden aikana +334 mrd, spekulatiivinen pääoma lienee vähentynyt. Japanissa kauppatase 11/11 on edelleen voimakkaasti alijäämäinen, -7,6 mrd $, vaihtotase kuitenkin +1,8 mrd. Maanjäristyksen jälkitila on lisännyt tuontia, vienti on ollut vaisua, pitkään vahvistunut jeni ja Euroopan ja USA:n markkinoiden heikkous painaa. Suomessa henkilöautojen rekisteröinti 12/11 +11,2%/v ja 1-12/11 +12,6%, autokauppa kävi vilkkaana vuoden loppuun saakka. Teollisuustuotanto 11/11 -3,5%/v ed -5,3%, 1-11/11 vain +0,7%. Teollisuustilaukset 11/11 +1,1% ed -2,2%, 1-11/11 +13,0%. Bkt 10/11 -0,3%/kk ja +1,1%/v, ed +2,3% (korjattu, oli +1,6%). Rakennuskustannukset 12/11 +2,7%/v ja +0,0%/kk ovat tasaantumassa. Palkkasumma 8-11/11 +4,7%/v, 11/11 +4,8%, eniten edelleen rakentamisessa +8,3%/v, vähiten teollisuudessa +2,3%. Vähittäiskauppa 11/11 +5,3%/v, volyymi +1,9% kehittyi edelleen eurooppalaisittain vahvasti. Harmonisoitu kuluttajahintaindeksi 12/11 +2,6% (euroalueen ennakko 2,8%) on hidastunut. Kiinteäveroinen inflaatio +2,2%/v alkaa olla maltillinen. Suomen vaihtotase 11/11 +0,3 mrd, 12kk aikana -0,2 mrd on tasapainossa, suomalaisten ulkomaiset saatavat 652 mrd ja velat 631 mrd, ulkomainen nettovarallisuus +21 mrd, plussalla viimeiset 2v.

Pörssikurssit olivat nousussa. Perjantain luokitus- ja muut negatiiviset uutiset vaikuttivat osakemarkkinoihin lopulta vähän, keskimäärin laskua vain noin -0,5%, uutiset olivat kiistatta negatiivisia mutta etukäteisilmoitusten jälkeen sisälsivät vain vähän yllätyksiä. Euroopan sulkemisen jälkeen USA:n kurssikehitys toipui hieman. Helsingin yleisindeksi päätyi 5.570 pisteeseen, +1,0%/vko ja +4,0% vuoden alusta, Nokia kehittyi heikosti, 4,094 € -1,6%/vko. Saksa +1,4%/vko (+4,1% vuoden vaihteesta), Ranska +1,9% (+1,2), Lontoo -0,2% (+1,2%), Tukholma +0,7% (+3,0%) ja USA +0,9% (+2,5%). USA:ssa tuloskausi alkoi, Alcoan tulos oli tappiollinen, mutta yhtiö yllätti positiivisella käsityksellä globaalista taloudesta ja erityisesti alumiinin kysynnästä, osake nousi. Perjantaina JP Morgan Chasen tulos oli vaisu ja osake oli laskussa. Euroopassa SAP:in tulos ja liikevaihto ylittivät odotukset. Tänään Aasisassa osakekurssit olivat hieman yli -1,0%:n laskussa, Eurooppaan odotetaan -0,5%:n avausta.

Muita yritysuutisia. YIT toimittaa talotekniikan, 11 milj, soijatehdasprojektiin. Wärsilä ilmoitti useista voimalaitoskaupoista Bangladeshiin, noin 150-170 milj (IV/11). Cargotecille 2 kumipyöränosturin tilaus Vietnamista. Perjantaina kerrottiin merkittävästä satamanosturitilauksesta (IV/11, noin 50 milj) Filippiineille. Metso sai pehmopaperikonetilauksen Meksikosta, IV/11 noin 10-15 milj. Metso aloittaa yt-neuvottelut lomautuksista Jyväskylässä ja Järvenpäässä (paperikoneet), supistaa kevään kapasiteettia noin 50 miestyövuotta. Metson järjestämällä kyselytunnilla todettiin konsernitason kysynnän olevan ennallaan, ohjeistukset säilyvät, Euroopan rahoituskriisin vaikutuksia ei toistaiseksi ole juuri havaittu. Konecranes sai konttilukkien lisätilauksen Hampurista (IV/11) ja myi 2 satamanosturia Mosambikiin. Stora Enso perui Kemin painopaperitehtaan 1/2012 lomautukset, sanoo markkinatilanteen parantuneen. On ilmeistä, että painopaperimarkkinoilla on vallinnut aiempaa selvästi kurinalaisempi toiminta. Hinnat ovat pitäneet hyvin eivätkä ostajat ole voineet vaikuttaa hintaan varastoja vähentämällä. Foexin viikkotilastossa havusellu -0,2 $/vko, lehtipuusellu kääntyi jo nousuun +7,4 $/vko, USA:ssa havusellu laski -2,1 $ mutta on edelleen +59,1 $ Eurooppaa kalliimpaa. Paperit ja valkoinen kartonki nousivat lievästi, muut pakkausmateriaalit laskivat. Stockmannin myynti 12/11 +7,7%, 1-12/11 +10,1%. Nokia aloittaa Lumia 800 laitteen myynnin Suomessa 1.2.2012, hinta 529 €, ennakkomyynti alkoi keskiviikkona. Nokian Renkaat. Venäjän automyynti 12/11 +23% ja 1-12/11 +39%, länsiautot +40%/+53% jatkoi vahvana, länsiautoja myytiin 1,92 milj kpl ja vuoden 2008 ennätys 2,08 milj mennee rikki tänä vuonna. Kone Oyj toimittaa 79 hissiä pilvenpiirtäjiin Kiinassa (IV/11). M-real kirjaa jaksolle IV/11 kaikkiaan -205 milj kertaerät, paperiteollisuuden alasajo alkaa olla loppusuoralla.

Oheinen artikkeli on ollut PörssiKlubin Vihjeinä 22.12.2011.

Vallitsee jokseenkin täydellinen yksimielisyys siitä, että Euroopan alkuvuodesta vielä vahvana jatkunut kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt jopa laskuksi vallitsevan rahoituskriisin vuoksi. Rahoituskriisi on synnytetty/syntynyt poliittisin päätöksin, se on lähtökohtaisesti poliittinen kriisi, eikä siihen olisi ollut taloudellista ”tarvetta”. Tapahtumilla on historiallinen taustansa, mutta tämän vaiheen keskeinen käännepiste löytyy Kreikan tilanteen kärjistymisestä (Vihjeet 1.3.2010, ”€, Kreikka, uskottavuus ja julkinen velka”). Rahoituskriisi, joka Kreikassa oli korostetusti julkisen talouden kriisi, ei pankkikriisi eikä siihen liittynyt kiinteistökuplia tai muita yleisiä kriisin laukaisijoita, nousi yhteisin päätöksin (euroalue, EKP ja EU, sittemmin kriisin hoidon parhaalla päätöksellä IMF) hoidettavaksi. Kreikalla tai yhdelläkään yksittäisellä taholla ei ollut enää tuolloin mahdollisuutta ratkaista maan ongelmia hallitulla tavalla. Tämä perusasia tuli tuolloin varsin nopeasti esille. Se, että keskeiset päättäjät olivat sen ymmärtäneet on havaittavissa eri lausunnoista jälkikäteenkin. Ratkaisun avaimet koko talousalueeseen suhteutettuna pieneen ongelmaan olivat myös ilmeiset, Kreikan on kaikissa vaihtoehdoissa tasapainotettava heti primäärinen alijäämänsä (alijäämä ennen korkoja), kukaan ei tule kattamaan lisää ”syömävelkaa” ja tätä ”budjettikuria” on valvottava, rahoitusapua on pakko antaa, jos laajemmat ”ympäristövaikutukset” halutaan välttää ja rahoituskustannukset eivät voi olla ”sakkokoron tasolla”.

Nyt on selvää, että euroalue ei ollut kypsä yhteisiin päätöksiin. Talousalue, jonka ulkoinen tasapaino globaalisti ainoana on kunnossa, julkinen velka on muita alueita alhaisempi, samoin vuosittainen julkisen talouden alijäämä, valuutta suurista valuutoista vakain ja keskuspankin tase ”tervein” on epäonnistunut kriisin hoidossa ja aiheuttanut itselleen mittavan rahoituskriisin ja sen seurauksena todennäköisen taantuman, vähintäänkin nollakasvun jakson. Nykyiset ja 2012 talousongelmat ovat suoraa seurausta niistä poliittisista ratkaisuista, joita yhdessä ja kukin 17 jäsenmaasta erikseen on tehnyt. ”Kustannukset” hoitamattomasta tai ainakin huonosti hoidetusta rahoituskriisistä ovat satoja mrd euroja.

Kriisin hoito ja poliittiset realiteetit

Kriisin hoitoa rajoittivat 17 maan ”poliittiset realiteetit”, rajoitukset, joita helposti luullaan vahvoiksi kuin ”luonnon lait”, mutta jotka lopulta ovat kovin kevyitä, kun oikea reaalimaailma asettaa omat ehtonsa. Sen joutui aikaan toteamaan Suomessa Holkerin-Liikasen hallitus ennen 90-luvun lamaa ja sen ovat joutuneet toteamaan, joskaan ei ehkä vielä kaikissa maissa tunnustamaan, 17 euromaan poliitikot, jotka asettivat omia poliittisia realiteettejaan kriisin hoidon tiedettyjen vaatimusten edelle.

Oli useissa maissa ”poliittinen realiteetti”, että Kreikan kriisin taustalla olivat ”pankit ja spekulantit”, tai ainakin ”Kreikan petollisuus” ja ”väärät tilastot”. Kuten tiedämme, näistä mikään ei ole kriisin syy ”reaalimaailmassa”. Kriisi johtui euroalueen tasolla siitä, ettei yksikään maa halunnut puuttua sopimusten rikkomiseen (vakaussopimus) ja Kreikkakin poistettiin aiemmasta valvonnasta juuri ennen kriisiä. Päävastuu on tietysti Kreikalla itsellään. Viimeisessä huippukokouksessa 8.12.2011 vihdoin koko euroalue ja lähes kaikki muutkin EU maat (26/27) tunnustivat perimmäiseksi kriisin syyksi holtittoman suhtautumisen julkisen talouden tasapainoon ja tehtyihin sopimuksiin. Asia sitouduttiin korjaamaan, aiemmin sovittua täsmennettiin ja rikkomiselle asetettiin sanktiot. Uutta on myös sopimuksen keskeisen osan (alijäämä) vieminen kansallisiin lainsäädäntöihin, kyse ei ole vain ”EU kotkotuksista ja muista käyristä kurkuista” vaan aidosti laillisesti nykyisiä ja tulevia hallituksia sitovista sopimuksista. Uusi sopimus ei ole valmis, mutta prosessi on uskottavasti käynnissä.

Kun kriisin hoito vaikeutui, valvonta ei riittänyt ja lisää resursseja tarvittiin, oli poliittinen realiteetti, ”etteivät veronmaksajat voi olla yksin vastuussa”. Myös luotonantajat ovat ”syyllisiä” valtioiden holtittomaan rahankäyttöön ja heidän oli osallistuttava kustannuksiin. Tähän on markkinoilla ollut aina normaalit menettelytavat, IMF:n apu ja velkajärjestely. Oli kuitenkin syntynyt ”poliittinen realiteetti”, ettei velkajärjestelyä voitu toteuttaa, ja tilalle kehitettiin ”vapaaehtoinen osallistuminen” (esim Vihjeet 29.11.2011 ””Irlannin kriisi”, onko EU:n ja euroalueen uskottavuus jälleen koetuksella”). Sovittiin, että alueen kaikkiin joukkolainoihin merkitään yhdenmukainen ”yhteistoimintalauseke”, jonka tarkkaa sisältöä ja merkitystä ei kuitenkaan samalla yksiselitteisesti ja uskottavasti julkistettu. Sijoittajien vastuu ei sinänsä ole ongelma, mutta nyt näytti siltä, että pyritään luomaan järjestelmä, jossa poliittisin päätöksin ratkaistaan miten paljon kukin velkoja joutuu saatavistaan luopumaan ja samalla ”julkiset velkojat” olisivat aina etuoikeutettuja. Euroalueen pankit, vakuutusyhtiöt, eläkejärjestelmä, julkisten sektoreiden rahastot ja kunkin maan keskuspankit sekä EKP eivät olleet enää halukkaita sijoittamaan joukkolainoihin, joiden takaisinmaksu ajallaan ja täysimääräisesti olisi ollut riippuvainen erillisistä poliittisista päätöksistä, joita on mahdoton ennustaa. Voi tuskin pitää yllätyksenä, että varoja alkoi siirtyä pois ”kriisivyöhykkeen” valtionlainoista ja koko alueen rahoituskriisi kärjistyi. Eräs kummallisuuksia oli euroalueen päättäjien tavoite houkutella alueen ulkopuolisten maiden sijoituksia joukkolainoihin, joiden takaisinmaksu oli tehty epävarmaksi ja joihin oman alueen sijoittajat eivät siksi uskaltaneet sijoittaa ”millään korolla” ja pitivät samaan aikaan jopa 500 mrd € talletuksia lähes korotta EKP:ssa! Kohteliaasti sijoituksia Kiinasta, Venäjältä ja Brasiliasta tarjottiin IMF:n kautta. IMF:n saatavat ovat aina etuoikeutettuja, eikä niitä voinut koskea kaavailtu ”poliittinen, vapaaehtoinen osallistuminen”. Huippukokouksessa 8.12.2011 tämä ”yksityisen sektorin vapaaehtoinen osallistuminen” yksiselitteisesti peruutettiin. Yhteistoimintalauseke tulee ja menettelytavassa noudatetaan hyväksi havaittua IMF mallia. Periaate, että kukin on lopulta vastuussa veloistaan jäi voimaan, vaikka ilmeisesti edelleen ainoana euromaana Suomi haikaili mahdollisuutta poliittisiin päätöksiin sijoittajavastuusta. Kun kaikki keskeiset maat ovat nyt sitoutuneet tähän tunnettuun vastuunjakoon, on euroalueen velkakirjojen riskit jälleen arvioitavissa normaalisti maksukyvyn perusteella, ei maksuhalun. Periminen ja tappiolta suojaaminen voi tapahtua markkinoilla yleisillä periaatteilla. Tämä oli lyhyellä aikavälillä ehkä tärkein päätös euroalueen kaikkien (paitsi Kreikka) joukkolainojen palauttamiseksi potentiaalisiksi sijoituskohteiksi. On olennaista, että päätös Kreikan ”vapaaehtoisen järjestelyn” jäämisestä ainutkertaiseksi kokeiluksi ja erikoistapaukseksi pitää eikä velallisen maksuvastuuta enää aseteta kyseenalaiseksi uusilla aloitteilla.

Omana kuriositeettinaan Suomen ”poliittinen realiteetti” vakuuksista oli yksi tekijä Kreikan kriisin syvenemisessä ja todellisten toimenpiteiden lykkääntymisessä. Ilmeisesti myös Kreikka luuli, että tällä ”luottopäätöksen pienen vastustajan ostamisella” voisi selvitä pienemmin budjettitoimenpitein. Vakuusvaatimuksella ei miltään osin pyritty yhteisen euroalueen ongelman ratkaisuun ja samalla kasvatettiin myös moninverroin omaa vakuudetonta riskiä yhteisen keskuspankin kautta. Oikean maailman realiteetit ovat nyt ajaneet tämän asian ohi eikä Kreikan vakuuksilla voida synnytetyn rahoituskriisin Suomessakin aiheuttamaa budjettivajetta kattaa.

Pidettiin poliittisena realiteettina, että pankkien on oltava riittävän vahvoja kestämään valtioiden velkakirjoista syntyvät menetykset. Päätös pankkien ”pääomittamisesta ja valtioiden velkakirjojen kirjaamisesta niiden taseissa myös sijoitusomaisuuden osalta markkina-arvoon” oli hätiköity ja ajoittui ennen sitoutumista kestävään budjettipolitiikkaan. Päätös johti valtioiden joukkolainojen ”hätämyyntiin” ja useiden valtioiden korkonoteerausten jyrkkään nousuun. On teoreettinen mahdottomuus, että pankeilla voisi olla niin suuret omat pääomat, että ne oikeassa todellisuudessa kestäisivät ”isäntävaltion konkurssin”. Kriisin 2008 jälkeen sovittiin valvonnan tehostamisesta, pääomien kasvattamisesta ja useiden kirjanpitokäytäntöjen asteittaisesta korjaamisesta. Kilpalaulannalla kiristyvistä rajoituksista ei voida ratkaista rahoituskriisiä. Toimenpiteet ovat oikeita, mutta eivät toimi lyhyellä aikavälillä. Nyt markkinatilannetta kärjistettiin edelleen tarpeettomilla ja väärässä järjestyksessä tehdyillä päätöksillä. Tämä virhe kuitenkin poistuu heti, kun perusongelma tulee ratkaistuksi ja valtionlainojen markkinanoteeraukset asettuvat normaalimmille tasoille.

Vihjeissä 13.12.2010 ”Poliittinen riski takaisin Eurooppaan, tahallaan vai vahingossa?” käsittelimme syntyneitä lisäriskejä jotka nyt ovat johtaneet Euroopan taantuman kynnykselle. Onko nyt 8.12.2011 kokouksen jälkeen ”poliittinen realiteetti” väistynyt ja oikea reaalimaailma alkanut purra? Kreikassa on väliaikainen hallitus, joka on sitoutunut budjettiohjelmaan. Italiassa hallitus kaatui pyrkiessään toteuttamaan poliittista realiteettia säästöjen vesittämisestä ja veronkorotusten muuttamisesta verojen alennuksiksi (Pohjoinen Liitto). Virkamieshallitus on nyt nopeasti toteuttanut lainsäädännön aiemmista ja vetkuttelun aiheuttamista lisäsäästöistä. Espanjassa myös tuleva hallitus on etukäteen sitoutunut budjettikuriin. Portugalissa ja Irlannissa noudatetaan tiukasti sovittua rahoitusohjelmaa ja sitoutumista voi kuvata jopa ”aloitteelliseksi”. Belgiassa muodostettiin hallitus 18kk jahkailun jälkeen kun maan luottoluokitus laski ja korot lähes kaksinkertaistuivat muutamassa päivässä, jo kauan tiedossa ollut säästöbudjetti vahvistettiin. Suomessakin valtiontalouden alijäämä ja toimenpiteet sen pitkän aikavälin kattamisesta on nyt tunnustettu, poliittinen realiteetti hallitusta muodostettaessa on vaihtunut tosiasioiden tunnustamiseen heikentyneen taloustilanteen edessä. EKP:n uusi pääjohtaja on ilmaissut asian ytimen kaikille ymmärrettävästi: Ei EKP voi hallituksia pelastaa, niiden on itse pelastettava itsensä!

Pitävätkö tehdyt päätökset?

EKP:n mukaan euroalueen julkisen sektorin primäärinen alijäämä on 2012 lähellä nollaa nyt ilmoitetuilla jäsenmaiden budjettitavoitteilla, USA:ssa, Japanissa ja Englannissa noin -5%/bkt. Tämä merkitsee, että kaikkien 17 maan julkisten sektoreiden rahoittamiseen ei tarvita uutta kassavirtaa, koko rahoitustarve 2012 on maksettavien lyhennyksien ja korkojen suuruinen. Tämän pitäisi rauhoittaa markkinat nopeasti. Jos ”kriisimaiden”, joilla on edelleen korkea luottoluokitus (Belgia, Espanja, Italia) korot normalisoituvat, nousee julkinen sektori näissä maissa ja koko euroalueella nopeasti (muutamassa vuodessa) tasapainoiseksi, jopa ylijäämäiseksi, edellyttäen, ettei markkinapaineen helpottaminen jälleen johda tehtyjen päätösten vesittämiseen. Erityisesti Italian tilanne paranee nopeasti, jos sen korko laskee.

EKP loi omalta osaltaan ”rajattomat edellytykset” 8.12.2011 korkokokouksen päätöksillä (Kommentti 12.12.2011) kriisin ratkaisemiseksi. Kärjistetysti voi sanoa EKP:n sitoutuneen rahoittamaan kaikki sellaiset valtioiden velat, jotka aiotaan maksaa takaisin, vakaasti edullisella 1%:n korolla pankkien kautta. Valtioiden sitoumukset käyvät vakuudesta ja pankit eivät tarvitse omaa pääomaa valtioiden velkasitoumusten pitämiseksi taseessa (mutta omaan pääomaan voi vaikuttaa +/- arvostus markkina-arvoon). Jos valtiot noudattavat tehtyä ”uutta vakaussopimusta”, niiden velkakirjat ovat riskittömiä.

Eilen pankit hakivat tarjottua 3v rahoitusta EKP:lta +489,2 mrd. Kun pankeilla oli edellisenä yönä talletuksia EKP:ssa +462 mrd ja erääntymässä keskuspankkiluottoja -282 mrd, nousee niiden yhteenlaskettu likviditeetti edelleen runsaasti (on normaalisti lähellä nollaa). On selvää, että pankit ovat sijoittamassa nyt varoja myös valtionlainoihin tai pidättäytyvät ainakin niiden myynnistä pilkkahinnalla (korkeilla koroilla). Jälkimarkkinoilta ostetun lainan marginaali on kaikkea asiakasrahoitusta parempi. Kyse on ollut alueen sisällä synnytetyn poliittisen riskin karkaamisesta täysin käsistä.

Tapahtumat valtionlainamarkkinoilla

EKP:n ja huippukokouksen päätökset eivät vielä ole käytännössä toteutuneet kuin pieneltä osin (Vihjeet 14.12.2011, ”Surkeaa talouspolitiikkaa koko Euroopassa, taantuma tulee”). Nykyisen aikataulun mukaan kaikki keskeiset osat ovat voimassa 3/2012. Markkinoiden odotukset nopeasta, muutamassa päivässä tai tunnissa tapahtuvasta rahoituskriisin ratkaisusta ovat täysin epärealistisia. Mutta vaikutuksia on jo nyt nähtävissä, vaikka tilanne ei olekaan vielä vakiintunut ja noteeraukset liikkuvat voimakkaasti. Olemme erikseen raportoineet poikkeuksellisen onnistuneista huutokaupoista Kommenteissa. Jälkimarkkinoilla korkonoteeraukset ovat olleet edelleen jyrkässä laskussa tiistaina-keskiviikkona. Vuoden 2011 huippukorko saavutettiin lähes kaikissa tapauksissa 25-28.11.2011 ja siitä on tultu poikkeuksellisen runsaasti alas hyvin lyhyessä ajassa, 2pv pohja saavutettiin useimmissa tapauksissa eilen aamupäivällä. Eivät esimerkkikorkomme edullisia ole, mutta ovat palautumassa ymmärrettävälle tasolle:

Espanja 10v 2011 vaihteluväli 4,90-6,73%, tiistain-keskiviikon pohja 5,03 %
Espanja 2v 2011 vaihteluväli 2,81-6,12%, tiistain-keskiviikon pohja 3,22%
Italia 10v 2011 vaihteluväli 4,52-7,48%, tiistain-keskiviikon pohja 6,45%
Italia 2v 2011 vaihteluväli 2,27-8,12%, tiistain-keskiviikon pohja 4,74%
Belgia 10v 2011 vaihteluväli 3,59-5,91%, tiistain-keskiviikon pohja 4,22%
Belgia 2v vaihteluväli 1,73-5,31%, tiistain-keskiviikon pohja 2,48%

Pidämme selvänä, että päätösten yksimielisellä pikaisella lopullisella toteuttamisella vuoden 2011 valtionlainaongelma jää Kreikkaa lukuun ottamatta historiaan muutamassa kuukaudessa ja tilanne normalisoituu. Se on tietysti edelleen hauraassa tasapainossa ja ”veneen keikuttaminen” on yksittäisten maiden omilla ”poliittisilla realiteeteilla” helppoa. Mutta jos valtionlainamarkkinat tasaantuvat, alenevat myös pankkien rahoituskustannukset ja asiakkaiden luotot, jotka ovat väistämättä seuranneet kussakin maassa ”riskitöntä korkoa”, oman valtion noteerausta. Ja pankkien pääomatilannekin hieman helpottuu, jos tappiovaraukset valtionlainasalkuista palautuvat.

On realistisia mahdollisuuksia rajoittaa alkava taantuma lyhyeksi kasvukuopaksi. Nopeata kaikkien ongelmien ratkaisua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Polku julkisen sektorin tasapainon ja kaiken kasvun tukahduttavan ”leikkaamisen” välillä on koko euroalueella ja useimmissa yksittäisissä maissa selvästi kapeampi kuin vielä 1-2 vuotta sitten. Talouspoliitikkojen tehtävä on haastavampi, mutta ei mahdoton.

PörssiKlubissa tänään Kommentti viime viikon keskeisistä tapahtumista. Edellisen viikon vastaava raportti on julkaistu tällä sivulla ja liitetty arkistoon.

Julkaisimme edellisen Kommentin 2.1.2012 tasan viikko sitten. Teemme tässä Kommentissa yhteenvedon tärkeimmistä tapahtumista tuon jälkeen (8:30 9.1.2012 asti). Olemme väliaikana julkaisseet Vihjeet 4.1.2011 ”Tilinpäätös 2011, surkea pörssivuosi kaikkialla”. Päättynyt viikko oli useilla markkinoilla lyhyt ja markkinat suljettuna eri aikoina, mikä on pitänyt kehityksen epävarmana.

EFSF:n rahoitus ja vivuttaminen. Keskustelua on edelleen käyty vakausvälineen maksimikoosta. Keskustelu on hyödytöntä, nykyinen koko (440 mrd) riittää täysin siihen, miten paljon markkinoilta on rahoitusta saatavissa ja paljonko sitä tarvitaan ennen pysyvän vakausvälineen käynnistymistä. Torstaina järjestettiin 3 mrd 3v emissio (Irlannin ja Portugalin rahoitus), tarjouksia tuli vain 4,5 mrd, koroksi muodostui 1,77%, mikä osoittaa ”eurobondien” heikon kysynnän, vaikka sillä on paras mahdollinen luokitus. Japani merkitsi jälleen 10% emissiosta. Vertailun vuoksi samaan aikaan Saksan 3v 0,28%. Euroalueen poliittisiin päätöksiin ei luoteta. Myös EFSF:n maksuhalukkuus on asetettu kyseenalaiseksi, maksukyky on sama kuin Saksan (ainakin näillä volyymeilla). Sen päätösprosessi alkaa olla yhtä sekava kuin koko rahoituskriisin hoito. Vaatimus aina yksimielisistä päätöksistä saattaa ainakin teoriassa johtaa EFSF:n maksukyvyttömyyteen yhden takaajan niin päättäessä. Viikon aikana ei tehty vakausvälineitä koskevia uusia päätöksiä.

Pankkien pääomittaminen. Italian taseeltaan suurin pankki UniCredit ilmoitti aiemmin päätetystä 7,5 mrd merkintäoikeusannista. Anti on osakkeenomistajille erittäin raskas, 1 vanhalla 2 uutta osaketta ja vastaa määrältään karkeasti pankin koko markkina-arvoa. Osake oli jyrkässä laskussa ja kaupankäynti jouduttiin pysäyttämään lukuisia kertoja. Epäonnistunut ja ammattitaidoton poliittinen päätös pankkien aiempaa korkeammasta vakavaraisuusvaatimuksesta ennen kuin valtionlainamarkkinoiden ongelmat korjataan aiheutti jälleen lisää levottomuutta ja markkinahäiriöitä. Pankkeja pääomittamalla ei voida ratkaista julkisen sektorin alijäämiä, eikä ainakaan Italiassa pankkisektori ole ”syyllinen” alijäämään tai rahoituskriisin tuomiin vaikeuksiin.

Pankkien rahoitusasema EKP:ssa. Pankkien likviditeetti EKP:ssa nousi jälleen uuteen ennätykseen, avistatalletuksia netto 453,4 mrd korolla 0,25% ja lisäksi 1vkon talletuksia 211,5 mrd korolla 0,36%. Viikon € rahoitusta haettiin vain hieman vähemmän, 130,6 mrd (144,8). Myös $ rahoitus (1vko ja 3kk) väheni hieman 31,7 mrd $ (34,9) vaikean vuodenvaihteen mentyä ohi. Markkinoilla kerrottiin myös pankkien välisen $-rahoituksen halventuneen. Likviditeetti kasvoi edelleen lyhyinä välipäiväviikkoina. Varantotalletuksista vapautuu lisää likviditeettiä viikon päästä 100 mrd. Likvideistä varoista ei Euroopassa ainakaan ole puutetta eikä sijoituspääomia tarvitsisi haalia alueen ulkopuolelta.

EKP:n joukkolainojen osto-ohjelmat. Valtioiden joukkolainoja ostettiin vuoden 2011 viimeisellä viikolla edelleen niukasti, 462 milj (19), joskin edellistä viikkoa enemmän. Ollaan kaukana väitetystä maksimista, 20.000 milj/vko. Vuoden 2011 2 viimeisen viikon joukkolainojen korkojen lasku ei johtunut keskuspankin markkinaoperaatioista. Saldo taseessa on 211.419 milj, rahapoliittiset vaikutukset neutraloitiin 1vkon talletuksilla 0,36% (0,56%) korolla. Viime viikon ostot julkaistaan tänään iltapäivällä. Vakuudellisia joukkolainoja ostettiin viime viikolla 16 milj (144), ohjelman2 saldo on nyt 3.122 milj. Vanhasta suljetusta ohjelmasta erääntyi 214 milj, saldo nyt 58.650 milj.

Talouskasvu. Julkaistut talousluvut viittaavat edelleen USA:n kasvun kiihtymiseen, työllisyyden paranemiseen ja myös asuntomarkkinoiden hitaaseen toipumiseen. Euroopan tilanne heikkenee edelleen. IMF tullee alentamaan hieman 2012 globaalia kasvuennustetta lähiaikana julkaistavassa seuraavassa raportissa johtuen lähinnä Euroopan rahoituskriisistä ja sen seurannaisvaikutuksista. Edellisen raportin 9/11 ennuste 2011 ja 2012 kasvuksi oli 4,0% (Vihjeet 22.9.2011).

Euroopan rahoituskriisi. Merkittäviä yhteisiä päätöksiä ei tehty vuodenvaihteen loma-aikana. Saksan, Ranskan ja Italian tapaamisten asialistalle keskeiseksi on noussut Euroopan kasvun tukeminen, ei kuitenkaan ”velkaelvytys”. Tapahtumia maittain. Kreikan alijäämä 2011 noussee noin -10%:iin (aiempi -9%), merkitsee 2,5-3,0 mrd lisäsäästötarvetta. National Bank of Greece sai valtiolta 1 mrd ohjelman mukaisesti etuoikeutettuna omana pääomana ja tarjoutuu ostamaan markkinoilta 2016 erääntyvän 1,5 mrd vakuudellisen joukkolainan kurssiin 70% ja 250 milj hybridilainan kurssiin 45%, mikä vahvistaisi aitoa omaa pääoma merkittävästi (587 milj). Neuvottelut ”yksityisen sektorin vapaaehtoisesta osallistumisesta” ovat edelleen takkuilleet, pankkien edustaja kiirehti jälleen ratkaisuja. Ranskalainen Credit Agricole pääomitti kreikkalaista tytärpankkiaan 2 mrd €, millä on positiivista välillistä vaikutusta. EU/IMF ilmoittivat lykkäävänsä seuraavan (rahoitusohjelma1) Kreikan luottoerän (5 mrd) maksatusta 3kk, maksatetaan vain jos ohjelmassa pysytään. EU/IMF tiimi jälleen Ateenassa 14-16.1.2012. IMF on selvästi pettynyt Kreikan hitaaseen etenemiseen rakenteellisissa uudistuksissa, verojen kerääminen ei edisty päätösten mukaisesti eikä valtion omaisuuden yksityistäminen. Hidas edistyminen nostaa jatkuvasti vaikeusastetta ja suunniteltu 2. rahoituspaketti, 130 mrd, on jälleen uhattuna. Irlanti. Monikansalliset yritykset ovat lisänneet työpaikkoja 2011 aikana. Irlannin joukkolainojen jälkimarkkinanoteerauksissa korot ovat olleet laskussa. Portugali myi keskiviikkona 1 mrd 3kk sijoitustodistuksia tavanomaisessa lyhytaikaisten paperien huutokaupassa, yllätys oli koron lasku 4,346% (4,873%). Korko on pitkään pysynyt vakaana (hieman alle 5%) ja huutokauppoja on pidetty enemmän ”teknisinä”, joten merkittävä pudotus herätti huomiota ja heijastui myös yllättävästi pitkäaikaisten korkojen noteerauksiin. Todellisuudessa Portugalin lyhytaikainen riski on lähinnä EFSF-riskiä, joka takaa sen lähiajan likviditeetin. Portugalin pääministeri toisti parlamentille pitämässään puheessa 2011 alijäämän jäävän noin -4%:iin (2010 -9,8%, 2011 tavoite oli alle -5,9%) johtuen kertaeristä (+6,0 mrd). Tavoite 2012 on -4,5% ja 2013 alle -3,0%. Opposition vaatimus velkaelvytyksestä torjuttiin, kasvun ennustetaan olevan 2011 -1,6%, 2012 -3,0% ja 2013 lievästi +. Hallitus aikoo viedä läpi ohjelman mukaiset rakenteelliset uudistukset ja tavoittelee pysyvää korjausta. Italia. Monti toisti Italian toteuttavan tasapainoisen budjetin 2013, mikä merkitsee peräti +5%:n primääristä ylijäämää. Elvyttäviä rakenteellisia uudistuksia tavoitellaan alkuvuodesta, velkatason merkittävämpi lasku edellyttää talouskasvua. Italian valtionlainakorot olivat loppuviikosta jälleen nousussa, 10v yli 7%, kun levottomuus pankkiosakkeiden kursseissa heijastui ja tämän viikon lainahuutokauppaa pelättiin. Belgia. Tiistain huutokaupassa myytiin 2,44 mrd lyhytaikaisia sijoitustodistuksia, 3kk 0,262% (0,78% 12/11) ja 6kk 0,364% (2,438% 11/11), korot laskivat jyrkästi loppuvuoden piikistä. Belgian budjettialijäämätavoite 2012 on -2,8%, budjetin perusteena on +0,8%:n kasvu. Keskuspankki julkaisi ennusteen, jossa 2012 kasvu on pudotettu +0,5%. EU on käynyt kirjeenvaihtoa uusien normien mukaisesti budjetin realistisuudesta, mikä heijastui viikon aikana korkonoteerauksiin negatiivisesti. Hallitus on vakuuttanut pysyvänsä -2,8%:n alijäämässä. EU:n arvion mukaan budjettitavoitteen saavuttaminen edellyttää 0,3-0,5%/bkt (1,2-2,0 mrd) budjetin tasapainottamistoimia. Belgia ilmoitti sunnuntaina 1,0 mrd kertaluonteisista kulusäästöistä, pitkäaikaiset rakenteelliset säästöt tuodaan budjettimuutoksena 2/2012. Ranska tavoitteli 7-8 mrd 10v ja sitä pitempien joukkolainojen myynnillä, myi 7,96 mrd, 2021 paperi 3,29% (3,18%), 2041 paperi 3,97% (3,933%). Huutokauppa onnistui ”normaalisti”, korot olivat oikeassa suhteessa lähipäivien markkinanoteerauksiin ja maksimimäärä myytiin. Ranskan korot ovat selvästi yli Saksan, mutta eivät sinänsä ongelma, luotonoton keskikorko on edelleen alhainen. Lähemmäksi esim Hollannin korkoa pääseminen helpottaisi kuitenkin budjettiongelmia. Saksa tarjosi keskiviikkona max 5 mrd 10v lainaa, myi 4,057 milj, korko 1,93% (1,98%). Unkari. Paikallinen lehdistö raportoi hallituksen pyrkimyksistä käyttää keskuspankin valuuttavarantoa paikallishallinnon velkojen maksuun ja elvytyshankkeiden rahoittamiseksi. Hallitus toteutti aikeensa oman politiikkansa, mm tasaveron, viemisestä perustuslakiin, jotta mahdolliset tulevat hallitukset eivät voisi sitä muuttaa ilman 2/3 enemmistöä. Myös keskuspankin itsenäisyyttä, sananvapautta ja yritysten tasapuolista kohtelua (ulkomaiset pankit, eläkesäästöjen sosialisointi) koskevat säädökset ovat ristiriidassa EU:n periaatteiden kanssa. Neuvottelut EU/IMF rahoituksesta ovat keskeytyksissä. Maan valuutta heikkeni edelleen viikon aikana jyrkästi, korot olivat nousussa. Unkarin lainahuutokauppa epäonnistui jälleen torstaina, pientä 139 milj € erää 1v sijoitustodistuksia tarjottiin paikallisessa valuutassa, joka on ennätysheikko, tarjouksia tuli vähän ja pieni erä myytiin korolla 9,96% (7,91%), pidemmät periodit olivat jo aiemmin nousseet yli 10%:n. Parlamentti viestitti, että lainsäädäntöön voidaan tehdä kansainvälisten sijoittajien vaatimia ”pieniä korjauksia” EU/IMF luottojen varmistamiseksi. Fitch laski Unkarin luottoluokituksen pykälällä BB+ (BBB-) roskalainaluokkaan, näkymät jäivät negatiiviseksi. Perusteena oli harjoitetun talouspolitiikan epäluotettavuus ja sen tuomat riskit. Lausunnossa Unkari piti luokituksen laskua ”yllättävänä” kun rahoitusneuvottelut aiotaan juuri käynnistää (!!!). Viikonloppuna Unkarin hallituksen edustaja matkusti ”valmistelemaan IMF neuvotteluja”. Pääministeri sanoi maan olevan valmis keskustelemaan kaikista kysymyksistä. IMF:n lausunnon mukaan rahoitus ilman ehtoja ei ole mahdollista ja keskuspankin asema on eräs keskeisistä kysymyksistä.

Valuuttamarkkinoilla vuosi alkoi euron vahvistuessa, mutta USA:n avauduttua suunta vaihtui. USA:n positiiviset talousluvut ja Euroopan poliittinen epävarmuus vahvistivat $:ia ja pitivät euron heikentyvänä viikon loppuun saakka ja jälleen uusi 12kk pohja syntyi. Vaihteluväli 1,2696-1,3078 $ (1,2857-1,3083), perjantain päätös 1,2710 $. Jeni liikkui vähän, oli vahva ja seurasi dollaria, $ 76,61-77,34 JPY (76,84-78,03), perjantain päätös 76,86 JPY. Sfr pysyi lähellä keskuspankin hyväksymää vahvinta tasoa (€ 1,200 Sfr), mutta ei pyrkinyt testaamaan sitä, vaihteluväli € 1,2132-1,2199 Sfr (1,2134-1,2237), perjantain päätös 1,2134 Sfr. Ruotsin kruunu vahvistui edelleen, € 8,83 SEK (8,81-8,96), edellisellä viikolla 8,92 (8,89-8,99), mikä antanee lievää, lyhytaikaista kilpailuetua Suomen metsäteollisuudelle Euroopan markkinoilla, kun supistuvien volyymien tuotantopaikkoja valitaan. Tänään Aasiassa € teki uuden pohjan 1,2665 $, mutta on palautunut perjantain päätöstasolle noin 1,2715 $.

Öljyn (WTI 2/2012) hinta oli nousussa. Hintaa nosti puhe Iranin pakotteista ja toisaalta positiiviset talousluvut USA:n suurilta kulutusmarkkinoilta, vaihteluväli 99,65-103,74 $ (98,30-101,77), perjantain päätös 101,56. USA:n öljy- ja öljytuotevarastot olivat selvässä kasvussa, mikä rajasi loppuviikosta hintojen nousua $:n vahvuuden ohella. Brentin hinta oli perjantain päätöksessä 113,48 $, joten eurooppalaisen laadun hintaero on jälleen noussut. Venäjän 2011 öljyntuotanto oli uusi ennätys 10,27 milj bbl/d (10,15). Tänään Aasiassa öljy on hieman laskenut, noin 101 $.

”Riskittömät korot” palautuivat hieman Saksassa ja USA:ssa edellisen viikon laskusta ja olivat vakaat Japanissa. Perjantain noteeraukset: USA 2v 0,26% (edellisenä perjantaina 0,24%), 10v 1,96% (1,88), 30v 3,02% (2,89), Saksa 2v 0,17% (0,14), 10v 1,85% (1,83), 30v 2,45% (2,37) ja Japani 2v 0,13% (0,14), 10v 0,98% (0,99), 30v 1,93% (1,91). Euroopan valtionlainamarkkinat olivat edelleen hyvin levottomat. AAA-maista Hollannin ja Suomen korot käyttäytyivät vakaasti suhteessa Saksaan lähellä historiallisia pohjatasoja. Itävalta kärsi jälleen Unkarin läheisyydestä, 10v perjantaina max 3,50% ja 2v max 1,79%. Ranska kärsii edelleen luottoluokituksen laskun pelosta ja ehkä myös tulevista presidentin vaaleista, korot ovat pysyneet suhteellisen vakaina, 10v 3,14-3,41% ja 2v 0,78-1,06% ovat kuitenkin selvästi Saksan yläpuolella. Belgian korot olivat loppuviikosta nousussa 10v 4,09-4,66% ja 2v 2,36-2,66% aiemmin laskeneelta tasolta kun keskustelua käytiin 2012 budjetin realistisuudesta. Italian ja Espanjan korot nousivat loppuviikosta kun tämän viikon lainahuutokauppoja pelättiin, Italian 10v 6,84-7,18%, 2v 4,54-5,07% ja Espanjan 10v 5,09-5,75%, 2v 3,29-3,83%. Kuriositeettina mainittakoon Irlannin ja Portugalin korkojen lasku perjantaina alimmilleen pitkään aikaan, Irlanti 2v 7,54-8,21% jo alle Italian viime vuoden huipun, Portugali 10v 13,19-13,61% ja 2v 14,01-16,09%. Portugalin korkokäyrä on kääntymässä normaaliksi (laskevaksi), vaikka onkin tasollisesti korkealla. EKP:n rahapolitiikan välittyminen markkinoille parani edelleen, euriborien lasku kiihtyi pankkien likviditeetin pysyessä poikkeuksellisen korkeana, 3kk 1,29% (1,36), 6kk 1,56% (1,62), 12kk 1,89% (1,95). Odotamme euriborien laskevan edelleen, vaikka EKP ei toteuttaisi uusia kevennystoimenpiteitä.

Viikon talouslukuja. USA:ssa teollisuuden ostopäällikköindeksi 12/11 53,9 E 53,4 ed 52,7 oli ennustetta ja edelliskuuta vahvempi, turvallisesti yli 50 pistettä. Rakennusinvestoinnit 11/11 +1,2% E +0,5% ed +0,8% kasvoivat odotettua vahvemmin. Tehdastilaukset 11/11 +1,8% E +2,5% ed -0,2% (-0,4%) kääntyivät kasvuun. Autokauppa 12/11 kehittyi odotetusti 13,52 milj kpl vuosivauhtia, 2011 +10% oli vahvan kasvun vuosi, 2012 kasvun odotetaan olevan hitaampaa. Yksityinen ADP työpaikkaraportti 12/11 +325K E +180K ed +204K oli selvästi odotettua vahvempi. Jobless 372K oli odotettu. Palvelualojen ostopäällikköindeksi 12/11 52,6 E 53,0 ed 52,0 parani, mutta jäi hieman ennusteesta. Perjantaina julkaistu virallinen työpaikkaraportti 12/11 oli kaikkiaan selvästi odotettua parempi: työpaikat +200K E +150K, yksityisellä sektorilla +212K E +170K, keskimääräistä paremmin palkatussa teollisuudessa +23K E +6K, työttömyysaste 8,5% E 8,7% ed 8,6%, tehdyt viikkotyötunnit nousivat 34,4 E 34,3 ed 34,3 ja keskituntiansiot +0,2% E +0,2% ed -0,1% nousivat odotetusti. Koko vuonna 2011 syntyi +1,6 milj uutta työpaikkaa, +1,9 milj yksityiselle sektorille ja -280K julkiselle. Euroopassa teollisuuden ostopäällikköindeksi 12/11 46,9 oli ennakkotiedon mukainen. Saksan työttömyys 12/11 6,8% E = ed 6,9% laski vastoin odotusta. Euroalueen palvelualojen ostopäällikköindeksi 12/11 48,8 oli ennakkotietoa 48,3 ja edelliskuuta 47,5 vahvempi. Euroalueen kuluttajahinnat 12/11 (ennakko) +2,8%/v ed +3,0% kääntyi odotetusti laskuun, teollisuustilaukset 10/11 +1,6%/v E +3,3% ed +1,6% jäivät alle ennustetun. Euroalueen luottamusindeksit 12/11 olivat odotetut tai hieman paremmat, työttömyys 11/11 10,3% oli odotetusti vakaa, vähittäiskauppa 11/11 -2,5%/v E -0,9% ed -0,7% (-0,4%) oli odotettua selvästi heikompi. Saksan tehdastilaukset 11/11 -4,3%/v E -1,2% ed +5,2% jäivät selvästi ennusteesta. Kiinassa palvelualojen ostopäällikköindeksi 12/11 56,0 ed 49,7 nousi voimakkaasti, mikä viittaa vahvaan kotimaiseen kysyntään. Kiinan ylimmän johdon puheissa on esiintynyt ”rahapolitiikan hienosäätö”, minkä uskotaan ennakoivan keskuspankin rahapolitiikkaa keventäviä toimenpiteitä. Sunnuntaina julkaistut Kiinan uudet luotot 12/11 +641 mrd yuan (102 mrd $), E 560 ed 562 kasvoivat voimakkaasti, samoin talouden rahan määrä, mikä osoittaa keskuspankin ”hallinnollisen keventämisen” jo toteutuneen. Japanissa automyynti 12/11 +23,5%/v on nyt normalisoitumassa, 2011 kokonaismyynti -16,7% johtuen maanjäristyksen keskeyttämästä tuotannosta. Suomessa tullin ennakko 11/11 vienti +1%/v, 1-11/11 +9%, tuonti +2%, 1-11/11 +16%, kauppatase -260 milj (-196) ed -621 ja 1-11/11 -2.981 milj (+392). Vienti nousi edellisen kuun syvästä kuopasta noin +10%/kk, mutta kauppataseen jyrkkä heikentyminen koko vuonna 2011 on tulosta epäonnistuneesta talouspolitiikasta 2010-11, voimakkaan kasvun aikana elvyttämisestä, budjettitasapainotuksen viivästymisestä, näistä aiheutuneesta nopeasta inflaatiosta. Ulkoisena tekijänä Euroopan rahoituskriisi on heikentänyt keskeisiä vientimarkkinoita. Rahoituskriisin pitkittymisestä ja heikosta hoidosta Suomi kantaa vähintäänkin osuutensa mukaista ”syyllisyyttä”.

Pörssikurssit olivat vuoden ensimmäisellä viikolla nousussa. Markkinoiden eriaikainen aukiolo ja lyhyt viikko vaikeuttaa kurssien vertailtavuutta. Perjantaina Helsinki ja Tukholma olivat kiinni, Lontoo nousi +0,5%, Saksa laski -0,6%, Ranska -0,2% ja USA -0,3%. Helsingin yleisindeksi päätyi 5.515 pisteeseen, +3,0%/vko ja vuoden vaihteesta, Nokia oli vahva 4,16 € +10,3%/vko. Saksa +2,7%/vko ja vuoden vaihteesta, Ranska -0,7%, Lontoo +1,4%, Tukholma +2,2% ja USA +1,6%. USA:ssa tunnettu kansainvälinen yritys Kodak haki suojaa velkojilta. Alcoa avaa jälleen tuloskauden tänään illalla.

Muita yritysuutisia. Nokia. Viikon aikana Nokian taiwanilainen alihankkija nousi voimakkaasti (limit up) tulosennusteen vahvistuttua. Nokian osake sai merkittävän ostosuosituksen (CS) ja Lumian myyntimenestyksellä spekuloitiin, laite tulee tällä viikolla myyntiin USA:ssa. Myös uuden huippumallin tulosta markkinoille liikkui huhuja. Kilpailijoista HTC ja Motorola Mobility (Google) varoittivat perjantaina. YIT toimittaa Tuuliwatille 90 tuulivoimalan perustukset sekä vastaa ylläpitopalveluista. Talvivaara ilmoitti saavuttaneensa pääomamarkkinapäivänä (Vihjeet 23.11.2011) ilmoitetun 2011 minimituotannon, nikkeliä tuotettiin 16.087t ja sinkkiä 31.815t, tuotannon ylösajoa jatketaan. Nikkelin hinta on hieman noussut, pohja 30.11.2011 16.930 $/t, nyt noin 18.700 $/t. Osake reagoi voimakkaan positiivisesti tuotantoilmoitukseen. Foexin viikkotilastossa sellujen hinnat laskivat edelleen hieman Euroopassa, USA:n havusellun hinta on vakaa 890 $/t ja 61 $ Eurooppaa korkeampi. Tuotteissa A4 ja valkoinen kartonki olivat laskussa, muut tuotteet lähes ennallaan. Fortumille määrättiin Ruotsissa 40 milj € jälkiverot, yhtiö valittaa päätöksestä. Talvimyrskyistä aiheutui noin -45 milj kulut, karkeasti puolet korvauksia asiakkaille ja puolet verkon korjauskustannuksia. Arvioimme karkeasti 20 milj jäävän myös lopullisesti Fortumin kertakuluksi, verkon korjaukset kuuluvat verkkomaksussa veloitettaviin eriin pitkällä aikavälillä. Rautaruukki sai 5 milj sopimuksen teräsrakenteista Ruotsiin.

Oheinen artikkeli oli PörssiKlubin Vihjeinä 14.12.2011 ja on edelleen ajankohtainen.

Olemme joutuneet seuraamaan viimeisen parin vuoden aikana surkeaa talouspolitiikkaa lähes kaikissa Euroopan maissa ja kysymys koko poliittisen järjestelmän kriisistä on noussut esille. Tuskin kukaan merkittävä poliitikko voi väittää, ettei olisi tiedetty, mitä pitäisi tehdä. Mutta yleinen populismi, vallan tavoittelu vaaleissa valheelliseksi tiedetyillä lupauksilla, ongelmien kiistäminen tai ”unohtaminen” ja kaikkien muiden ja ulkopuolisten tekijöiden syyttäminen negatiivisesta kehityksestä on levinnyt laajalle. Kreikan, Italian ja Suomen poliittisella käyttäytymisellä on muutaman viime vuoden aikana ollut lopultakin vain vähäistä aste-eroa. Demokraattisessa järjestelmässä lopullinen vastuu on tietysti kansalaisilla, äänestäjillä, jotka parlamentit ovat valinneet ja seuraukset lopulta tulevat kantamaan. Mutta tämänkin vastuun tunnustaminen näyttää useissa maissa vaikealta.

Emme nyt keskity menneeseen kehitykseen, olemme kommentoineet sitä lukuisissa artikkeleissa vuosien varrella, jotka kaikki löytyvät edelleen nettiarkistostamme halukkaille. Viittamme tässä muutamiin  keskeisiin: Vihjeet 5.1.2009 ”Elvytyksestä, sen mahdollisuuksista ja aikataulusta sekä säästötoimenpiteistä”, esitetty epäilys elvytyksen onnistumisesta ja säästöjen epäonnistumisesta on jälkeenpäin osoittautunut kirveleväksi totuudeksi. Vihjeet 7.9.2009 ”Miksi tästä taantumasta ei Suomessa tullut lamaa?” Keskeinen ansio on EU:lla, EKP:n korkopolitiikalla ja euron käytöllä ilman omaa (90-luvun) keskuspankkipolitiikkaa. Vihjeet 13.12.2010 ”Poliittinen riski takaisin Eurooppaan, tahallaan vai vahingossa?” Nyt tätä koko Euroopan ongelmaa pyritään epätoivoisesti purkamaan valtionlainamarkkinoilta ja ”vannotaan”, että Kreikka oli ”ainut” erikoistapaus. Vihjeet 5.1.2011 ”Uhkaavatko budjettileikkaukset kasvua?” EKP oli lukuisia kertoja ”ehdottanut” budjettien tasapainotusta vaihtoehtona rahapolitiikan kiristämiselle inflaation torjunnassa, mutta useimmat euromaat (kuten Suomi) valitsivat mieluummin elvytyksen jatkon ja inflaation, jota sitten keskuspankki joutui torjumaan. Elettiin harvinaista aikaa, jolloin ”budjettipolitiikan kiristämisellä voidaan kasvua jopa kiihdyttää”. Vihjeet 21.6.2011 ”Kreikka ja legendat”, kertaus tapahtumaketjusta, joka kulminoitui 16.5.2007 Kreikan vajeiden kaiken seurannan poistamiseen (kaikki euromaat yhteisellä poliittisella päätöksellä) huolimatta Eurostatin varoituksesta, seurauksena nopeasti yli -15%/bkt/v alijäämä, jota nyt ja lähivuosina selvitellään.

Hoitamaton rahoituskriisi, euroalueen taantuma tuskin enää vältettävissä

Rahoituskriisin akuutti vaihe käynnistyi Kreikasta. Aluksi ”markkinoita” syytettiin siitä, etteivät ne lainaa kohtuullisella korolla Kreikalle. Sittemmin niitä on syytetty siitä, että ne ovat lainanneet Kreikalle ja lainanantajia on pyritty rankaisemaan. Viesti meni hämmästyttävän tehokkaasti perille, ja markkinakorot useimmille Euroopan maille ovat nousseet jyrkästi. Mahdollinen maksukyvyttömyys, mutta myös haluttomuus on hinnoiteltu korkoon. Markkinakäyttäytymisen moraalinen selkäranka näytettiin haluttavan murtaa, velallisen on maksettava kaikki velkansa ehtojen mukaan, vaihtoehto on maksukyvyttömyyden tunnustaminen, velkojien kanssa sopiminen tai konkurssi. Valtioiden osalta menettely on yleensä toteutettu IMF:n myötävaikutuksella. Nyt menettely pyrittiin korvaamaan ”poliittisella päätöksellä”, tarkoituksenmukaisesti harkitulla ”vapaaehtoisella” järjestelyllä ilman maksukyvyttömyyttä. Tällainen poliittinen riski on arvaamaton, eikä sitä vastaan voi suojautua, se hinnoiteltiin todella kalliiksi. Irlanti, Portugali, Italia ja Espanja maksavat tätä niiden omista toimista riippumatonta lisähintaa vielä pitkään.

Euroopan rahoituskriisi on lähtökohtaisesti julkisten talouksien kriisi, poliittinen kriisi. Nyt se on kuitenkin levinnyt laajalle koko rahoituskenttään ja häirinnyt jo merkittävästi koko alueen reaalitaloutta. Vuoden 2011 alussa euroalue kasvoi voimakkaasti ja selvästi ennustettua vahvemmin. Nyt tämä ”momentum” on hävinnyt synnytetyn epävarmuuden tieltä. Toistaiseksi reaalitalouden häiriöt koko alueen tarkastelussa ovat ainakin osittain ”varastosopeutusta”, joka voi korjaantua nopeasti, mutta hoitamattomana kriisi leviää ja syvenee nopeasti. Kriisiä ei voi ratkaista ”pankkeja pääomittamalla”, ”velkoja anteeksi antamalla” tai millään yksityisen sektorin toimenpiteellä. Luottamus euroalueen valtioiden haluun huolehtia veloistaan ja noudattaa kohtuullista budjettikuria on palautettava, maksukyvyn ”markkinat” kyllä osaavat arvioida. Työkalut, kuten vakausvälineet, ovat tärkeitä, mutta ilman luottamusta poliittiseen järjestelmään ja rationaaliseen päätöksentekoon ei niistä ole apua.

Luottamuksen palauttamisessa viime viikon huippukokous otti merkittäviä askeleita, joilla ei ratkaista akuuttia kriisiä, mutta luodaan edellytyksiä sen ratkaisemiselle. Sijoittajien ”vastuu” toteutuu kaikkiin valtioiden velkakirjoihin merkittävän yhteistoimintasäännön mukaisesti, noudattaen jo hyvin tunnettua IMF-käytäntöä. Erityisistä uusista poliittisien riskien luomisesta luovuttiin yksiselitteisesti. Valtioiden välisellä erillisellä sopimuksella, joka sai yllättävän laajaa kannatusta, vakuutetaan halua huolehtia veloista. Pysyvän vakausvälineen käyttöönotto nopeutetusti vahvistaa tarvittaessa maksukykyä, mikä voi olla tarpeen maksuhalun jälkeen. EKP:n mittavat ja poikkeuksellisen vahvat toimenpiteet (pankkien rajaton rahoitus 1vko-3v periodeissa ja valtionlainojen jälkimarkkinaoperaatiot) voivat vaikuttaa tehokkaasti vain, jos markkinoiden koko on jotenkin rajattu, kohtuulliseen budjettikuriin on uskottavasti sitouduttu. Enää ei luoteta pääministerin tai hallituksen (Berlusconi) pelkään kirjalliseen sitoumukseen.

Euroalueen talouskasvu on jäämässä nollille tai negatiiviseksi jaksoilla IV/11-I/12 verrattuna edelliseen neljännekseen. Koko vuoden 2012 kasvuennusteet ovat nyt lähellä nollaa, sekä pientä kasvua että pientä laskua on ennustettu, mikä merkitsee joka tapauksessa selvää taantumaa useissa maissa. Normaalien viiveiden vuoksi vasta vuoden 2012 jälkipuolen reaalitalouteen voidaan enää vaikuttaa.

Kaikki resurssit rahoituskriisin ratkaisuun ovat olemassa

Pankeilla on likvidejä varoja EKP:ssa korolla 0,25-0,49% 554 mrd €, 10 kertaa Suomen valtion vuosibudjetti. Tammikuussa vapautuu ilmoituksen mukaisesti reservitalletuksia noin +100 mrd lisää. Vakausvälineiden kapasiteetti on noin 500 mrd. Tarvittaessa IMF-kanavaa voidaan käyttää 200-300 mrd. EKP on katsonut voivansa ostaa valtioiden joukkolainoja max 20mrd/vko (= 1.000 mrd/v). Kaikkien maiden luottotarpeita on vähennetty budjettitoimenpiteillä. Suurten maiden, Saksan, Ranskan ja Italian 2011-2013 budjetit ovat sovitulla ja kansainvälisesti täysin hyväksyttävällä uralla, Espanjan osalta on olemassa itse annettu sitoumus, joka saataneen loppuun käsitellyksi, kun uusi parlamentti kokoontuu ja hallitus on nimitetty. Belgiakin sai hallituksen ja sovitun mukaisen budjetin, kun luottoluokitusta ensin laskettiin. Irlannin ja Portugalin tilanteet on koteloitu, ja ohjelmat edistyneet suunnitellusti. Kreikka on jatkuvassa tehohoidossa, mutta sen pieni koko euroalueeseen verrattuna ei voisi yksin häiritä alueen kehitystä ilman syntynyttä luottamuspulaa alueen kykyyn ratkoa ongelmiaan.

Kaikkien edellä lueteltujen resurssien lisäksi EKP tarjoaa rajatta lyhyttä ja pitkää rahoitusta, vakuusehtoja on edelleen helpotettu ja mm kaikki valtionlainat kelpaavat vakuuksiksi. Rahoituksesta ei ole mitään pulaa. Koko kriisi ratkeaa heti, kun uskalletaan sijoittaa valtioiden lainoihin, kun poliittinen järjestelmä saavuttaa edes vähäisen luottamuksen. Onko oikeasti rikkaan Italian valtion riskin oltava suurempi kuin Ville Virtasen autolainan? Tämä epävarmuus on luotu ongelmien taitamattomalla hoidolla, johon kaikki euromaat ovat syyllistyneet. Yksimielisyys ja selkeys olisi nyt valttia.

Suomen tilanne

Suomi on pieni avoin, voimakkaasti vientimarkkinoista riippuvainen talous. Talouden menestys on voimakkaasti kytketty Euroopan talouksiin, niiden kasvuun ja toimivuuteen. Vaikka politiikassa on viime aikoina nähty paljon ”henkseleiden paukuttelua”, ei Suomen talous olisi erityisen vahva euroalueen ja EU:n ulkopuolella. Vaikka talouden tunnusluvut ovat osana suurta talousaluetta hyvät, eivät ne erillisenä itsenäisenä yksikkönä ole kovinkaan vakuuttavat. 2010 lopussa julkinen velka 48,3% (Ruotsi 39,7%) ja alijäämä -2,5% (Ruotsi +0,2%). Ruotsin veroiseksi pääseminen edellyttäisi välittömiä noin 5 mrd/vuosi tasapainotustoimia valtion taloudessa ilman, että kasvu kärsisi, mikä on täysin epärealistista. Verrattaessa Suomen lukuja naapuriin, olisi tämä ero hyvä pitää mielessä. Osana euroaluetta Suomi on voinut turvata poikkeuksellisen vakaat rahoitusolot, velkamäärään ja omaan historiaan suhteutettuna erittäin alhaiset ja vakaat julkisen sektorin rahoituskulut (noin 1%/bkt). Erityisongelmana on kuitenkin heikko valtiontalous, jonka pitkänaikavälin tasapaino on perustunut nyt taantuman jälkeen toiveeseen vahvasta kasvusta. Lyhyellä aikavälillä julkisen sektorin kohtuullinen alijäämä johtuu ylijäämäisestä tel-järjestelmästä (noin +3%/bkt), ilman tätä vakaussopimuksen 3%:n raja ylittyisi jatkuvasti.

Suomi selvisi päättyneestä taantumasta kansalaisten näkökulmasta poikkeuksellisen hyvin, ansiotaso kehittyi taantumavuosina reaalisesti erittäin vahvasti, mikä tuki kotimarkkinasektoria, vaikka vientisektorin pudotus laski koko kansantaloutta jyrkästi. Vientiyritysten vahvat taseet ja euron alhainen korko auttoivat vientiyritykset vähin vaurioin taantuman yli. Myös työttömyys nousi vain vähän ja lyhyeksi ajaksi kun kotimarkkinasektoria ei ”tapettu” jyrkillä säästöillä kuten 90-luvun lamassa. Taantuman väistyttyä ei valtiontaloutta kuitenkaan ole tasapainotettu, vaikka kasvu korkeimmillaan nousi yli +5%/v vauhtiin. Talouspoliittisesti hyvä, tasainen ja lievä jatkuva kiristäminen jäi toteuttamatta kun ensin odotettiin vaaleja, sitten hallitusta ja sen jälkeen on lykätty tarvittavia tasapainotustoimia. Asiaa ei ole auttanut ”oman oksan jatkuva sahaaminen” pyrkimyksissä ratkaista Euroopan rahoituskriisiä. Valtion talous on edelleen voimakkaasti alijäämäinen, 2012 budjetti 52,5 mrd, josta 7,3 mrd uutta velkaa (noin 4%/bkt). Laadittu budjettikehys vuoteen 2015 asti edellyttää tämän hetken ennusteet ylittävää kasvua (2011 +3,5%, 2012 +1,8%) ja on silti koko jakson voimakkaasti alijäämäinen, valtiontalous vielä vuonna 2015 -2,8%/bkt. Toistaiseksi tehdyillä päätöksillä ja nykyisillä markkinaennusteilla kehyksessä arvioitu julkisen sektorin velka 2015 (53,5%/bkt) on kovin optimistinen. Mikäli euroalue vajoaa taantumaan saattaa velka nousta mainituilla kriteereillä lähelle 60%:n rajaa jo 2015 lopussa.

Uudet toimenpiteet valtion budjetin tasapainottamiseksi ovat välttämättömiä ja pidämme niitä ”varmoina”. Kysymys on ajankohdasta. Mitä kauemmaksi lykätään, sitä jyrkempiä toimenpiteitä tarvitaan. Poliittisessa päätösprosessissa ongelmallista on, että tasapainotus on tehtävä nimenomaan valtiontaloudessa, johon esim paljon puhutulla eläkeiän nostolla ei ole vaikutusta. Tasapainotustarve on myös niin suuri, ettei se ole toteutettavissa pelkästään tuloja lisäämällä tai menoja karsimalla, molempia väistämättä tarvitaan.

Päättyneen taantuman jälkeen voimakkaasti alijäämäiseksi jäänyt valtiontalous ei mahdollista elvyttämistä ja sitä rajoittaa lisäksi voimakkaan pitkäaikaisen elvyttämisen (budjettialijäämän) alijäämäiseksi kääntämä kauppatase. Tämän hetken arvioiden mukaan kotimarkkinoilla on edellytykset säilyä vakaana lähellä nollaa olevan reaaliansiokehityksen ja lähes vakaan työllisyyden turvin. Konepajateollisuudessa on kohtuullisen hyvä tilauskanta, joka pitänee tuotantoa yllä ainakin lähiaikana. Kaivosteollisuus kasvaa ja investoi, millä on positiivinen vaikutus alueellisesti, mutta nyt jo laajemminkin Suomen talouskehitykseen. Metsäteollisuudessa Suomen volyymit ovat täysin riippuvaisia Euroopan taloustilanteesta, vaikka yritykset voivatkin kasvaa globaalisti eri tahdissa kuin Eurooppa.

Suomen talouden näkymät ovat nyt poikkeuksellisen epävarmat. Lähiaikana talouden negatiiviset kuukausikasvut ovat hyvin todennäköisiä. Vuoden 2012 kehitys riippuu voimakkaasti Euroopan tilanteesta, poliitikkojen kyvystä ratkaista Euroopan rahoituskriisi, jonka ydin on laaja epäluottamus poliittiseen päätöksentekokykyyn. Vaikka pohjoismaisilla yrityksillä ei ole ollut ongelmia omassa rahoituksessaan, näkyvät vaikeudet asiakkaiden kautta. Osalla Suomen kansainvälisistä yrityksistä tilanne saattaa olla parempi vahvan Aasian toiminnan vuoksi, mutta hyvin harvalla se voi korvata Euroopan heikon kehityksen.