Avainsanoja: Pörssi, fed, rahoitus, kauppa, pörssikauppa, sijoitus, sijoittaminen, korko, osake, vihje, Nokia. Analyysi ja markkinatutkimus.

Palvelu on suunniteltu Helsingin Pörssissä kauppaa käyvien avuksi, lähinnä sijoittajille - palvelu on toki hyödyllinen myös päiväkauppaa käyville. Seuraamme ja analysoimme Suomen markkinatilannetta ja markkinatapahtumia jatkuvasti, mutta käsittelemme myös muita Helsingin Pörssiin vaikuttavia markkinoita, kuten USA (erityisti Nasdaq), Venäjä, Eurooppa yleisesti, Kiina ja tarvittaessa muu kaukoitä. Kaikki rahoitusmaailman tapahtumat yhdestä pisteestä!


 
Kehysriihi, budjettitarkistukset ja kestävyysvaje

Oheinen artikkeli on ollut PörssiKlubin Vihjeinä 28.3.2012. Aihe on lähivuosina jatkuvasti ajankohtainen.


Valtiontalouden ja laajemmin julkisen talouden tasapaino on ja saa olla voimakkaasti riippuvainen ulkoisista olosuhteista, se mikä on vakaata ja perusteltua taantumassa, ei ole sitä noususuhdanteessa ja päinvastoin. Poliittisissa kannanotoissa korostuvat usein hetkelliset perustelut ja pitemmän aikavälin kehitys unohtuu helposti, vaikka se onkin lopulta koko politiikan päämäärä. Suomessa julkisen talouden muutostarpeita on perusteltu hokemiseen asti ”kestävyysvajeella” ja sen poistamisen pakolla. Pitkän aikavälin tasapainoinen budjettitalous on hyvä ja kannatettava tavoite, myös taloudellisesti edullinen tapa kattaa julkiset menot varsinkin reaalikoron maailmassa. Voidaan pitää kiistattomana, että Suomella on viime vuosien aikana ollut ”kestävyysvajetta”, sen määrä on kuitenkin voimakkaasti epävarma kulloisenakin hetkenä. Talouden perusta on kuitenkin ollut jo pitempään kunnossa, minkä vuoksi äkkinäisiin jyrkkiin toimenpiteisiin ei ole ollut pakkoa, mikä on luultavasti säästänyt monissa viime vuosien globaalin ja euroalueen toteutuneissa ja kuvitelluissa talouskäänteissä suurilta ja peruuttamattomilta virheiltä. Suuren talousalueen osana ja omana valuuttana maailman 2. suurin varantovaluutta, merkittävä osa talouspolitiikasta toteutuu EKP:n toimesta ja on ollut huomattavan vakaata verrattuna aikaisempaan historiaan. EKP:n politiikkaa ei esim rajoita valuuttavarannon määrä kuten aikanaan Suomen Pankin toimintaedellytyksiä. EKP:n toteuttama suhdannepolitiikka on luonut olosuhteet, joissa suhteellinen asema euroalueella on muodostunut olennaisen tärkeäksi ja talouden suhteellinen vahvuus on ”palkittu” poikkeuksellisen suotuisilla olosuhteilla ja lisäliikkumavaralla.

Pidämme tarkastelun pohjana valtiovarainministeriön 12/2010 laatimaa raporttia ”Julkisen talouden valinta 2010-luvulle”, jota olemme kommentoineet perusteellisesti Vihjeissä 20.12.2010, ”Julkisen talouden valinnat, kestävyysvaje”. Pidimme tuolloin raporttia hyvänä, avoimesti tarkoitushakuisena ja arvostelimme mediassa esitettyä kommenttia ”kansikuva kertoo koko sisällön”. Pidimme vuoteen 2060 ulottuvia aikasarjoja mielenkiintoisina työkaluina, mutta niiden sanomaa kaikkea muuta kuin ”luotettavana ennusteena”. Laskentamalli antoi ”jos mitään ei tehdä” tulokseksi 2060 vajeeksi -18,3/bkt ja julkisen sektorin velaksi mahdottomat 280%/bkt. Vaje muodostui kuitenkin lähes kokonaan ”kehyksien” ulkopuolisista korkomenoista, jotka kumuloituvina selittivät peräti -11,1%/bkt lisäyksen vajeeseen. Odotamme mielenkiinnolla ministeriön seuraavaa perusteellista ja korjattua päivitystä raporttiin, lähtöluvut ovat olennaisesti muuttuneet, kuten odotettua. Em kestävyysvajeraportin jälkeen lähivuosien lukuja on päivitetty 4/2011 raportissa ”Suomen vakausohjelman tarkistus 2011” ja hallituksen vaihduttua 5/10 2011 ”Tarkistetut kehykset vuosille 2012-2015”. 23.3.2012 valtiovarainministeriö julkaisi tiedotteen kehysriihen päätöksistä ja niiden vaikutuksista kehyksiin 2013-16, talousennusteet julkaistaan ensi viikolla. Näissä raporteissa ei ole tehty uusia peruslaskelmia kestävyysvajeesta (vuoteen 2060 asti) vaikka siihen on runsaasti vedottu.


Työeläkejärjestelmä, sen muutostarpeet ja työurat


Kehysriihen pohjaksi valmistui työmarkkinajärjestöjen sopu ja ohjelma työurien pidentämiseksi, jota hallitus oli vaatinut yhtenä merkittävänä tekijänä oman talouspolitiikkansa kiristystarpeen arvioinnissa. Pidämme näitä kannanottoja enemmän ”poliittisena propagandana” ja haluna saada aikaan ”kriisitietoisuutta” ja laajempaa hyväksyntää väistämättä negatiivisen sävyisille päätöksille. On positiivista, että työmarkkinajärjestöt nyt pääsivät sopuun toimenpiteistä, jotka ovat pitkään olleet riitojen aiheena, sopu luo uskoa myös siihen, että aitoja pitkäjänteisiä tarkistuksia kyetään tekemään.

Näyttää, että keskustelussa työurien pidentämisestä on päästy yli jokseenkin hyödyttömästä väittelystä muodollisesta eläkeikärajasta ja toisaalta tunnustettu työeläkejärjestelmän pitkäjänteisyys ja sen vuoksi väistämättömät muutostarpeet vuosikymmenien kuluessa. On myös selvää, että juuri millään työeläkejärjestelmän muutoksella ei ole olennaista valtiontaloudellista merkitystä yksittäisenä toimenpiteenä. Eläkejärjestelmä (tilastokeskus, sosiaaliturvarahastot) oli 2010 +5.312 milj, +3,0%/bkt ja 2011 +5.301 milj, 2,8%/bkt ylijäämäinen. Ylijäämä tulee valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan jatkumaan näkyvissä olevan ajan kuitenkin vähitellen pienentyen ilman muutoksia. Julkisen talouden vaje on valtiontalouden vajetta ja pysyminen pysyvästi alle 3,0%:n vajeen edellyttää ylijäämäistä eläkejärjestelmää, jotta valtion talouden sopeutus voisi olla pienempi.

Eläkejärjestelmän kestävyyden perusta on taattu sovituilla eläkemaksuilla, joilla on vuosien kuluessa kerätty merkittävä puskurirahasto, etuuksien sitomisella maksettuun eläkemaksuun koko työuralla (alun perin eläke määräytyi muutaman vuoden tulojen perusteella, mikä antoi runsaasti mahdollisuuksia etujen saamiseen ilman tai vähäisin maksuin), ja nyttemmin elinaikakertoimella, joka alentaa automaattisesti lähtöeläkettä kun odotettavissa oleva elinaika tilastollisesti kasvaa. Elinaikakerroin merkitsee käytännössä sitä, että suhteellisesti (palkkaan verrattuna) saman tasoisen eläkkeen saamiseksi on vuotta myöhemmin eläkkeelle jäävän pysyttävä töissä pari viikkoa pitempään. Järjestelmässä on siis jo toteutettu eläkeiän nosto, jonka vaihtoehtona on alhaisempi eläke. Työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden kannalta eläkeiän muodollisella nostamisella ei ole juurikaan merkitystä. Työeläkejärjestelmän sitoumukset ovat kuitenkin niin pitkiä, että on välttämätöntä tarkastella yksittäisiä etuuksia oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden takaamiseksi ja myös mahdollisten vuotojen tukkimiseksi. Juuri työuraa aloittavan nuoren ensimmäisestä eläkemaksusta voi teoriassa syntyä vastuu hänen kuollessa 100 vuoden iässä ja jättäessä jälkeensä nuoren lesken 150 vuoden päähän suorituksesta. Järjestelmän sisällä mahdollisesti olevat ”virheet”, kuten aikanaan eläkkeen määräytyminen muutaman vuoden ansioiden perusteella, aiheuttavat helposti kymmenien vuosien kassavirran joka jonkun on maksettava.

Työmarkkinat sopivat nyt työeläkemaksujen nostosta +0,4%-yksikköä 2015 ja 2016. Periaatteessa asia on ennakoitu jo aiemmin, mutta nyt syntyi sopimus, noususta puolet maksaa työnantaja ja puolet työntekijä. Tällä maksunkorotuksella on järjestelmän kestävyys ja vuosittainen ylijäämä turvattu täksi vuosikymmeneksi, kansantaloudessa maksun korotus pienentää hieman kuluttajien ostovoimaa 2015 alkaen, kuten muutkin veronluonteisten maksujen korotukset.

Vuodesta 2015 alkaen päätettiin tukkia varhaiseläkereittejä, työttömyysputken alaikäraja nousee 59 vuodesta 60 vuoteen ja osa-aikaeläkkeen ikäraja 60:stä 61:een. Muutokset ovat periaatteellisia ja vähentävät eläkejärjestelmän käyttöä sosiaalipoliittisiin tarkoituksiin. Taloudellisen merkityksen on arvioitu jäävän vähäiseksi, varsinkin koko julkisella sektorilla, kun samalla tämän ikäryhmän työttömyyskorvausten ehtoihin ja mahdolliseen uudelleen koulutukseen tehtiin parannuksia. Varhennettu vanhuuseläke (62v) poistuu kokonaan. Henkilö on voinut jäädä halutessaan alennetulle eläkkeelle enintään 12kk ennen 63v ikää. Elinaikakertoimella alennettua eläkettä on kuitenkin pienennetty pysyvästi -0,6%/kk, max -7,2%. Alennus on yhtiöiden mukaan ollut hieman suurempi kuin vakuutus matemaattisesti laskettuna tulisi olla, joten eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta tämä muutos on neutraali tai negatiivinen. Työurat kuitenkin pitenevät, millä on ollut poliittista merkitystä. Koko kansantalouden osalta varhennetun vanhuuseläkkeen poistumisella on negatiivinen merkitys, jos työelämään jäävien henkilöiden työpaikat ovat poissa muilta ikäryhmiltä ja positiivinen, jos työpaikkojen lukumäärä kasvaa. Pitkällä aikavälillä tämä on mahdollista, jos työttömyys alenee ja maahan syntyy työvoimapula. Toimenpide saattaa ennakoida eläkeiän myöhempää nostoa, esim 65v ja vapaaehtoisen varhennetun vanhuuseläkkeen siirtoa vuosiksi 63-65, mikä voisi helpottaa asteittaista eliniän kasvun tuomaa muutospainetta.

Pidämme tehdyn työmarkkinasopimuksen merkittävimpänä asiana työeläkejärjestelmän uudistamisesta tehtävän selvityksen pohjalta 2017 ja erillisiä toimenpiteitä nuorison työllistämiseksi käyttäen porkkanaa ja keppiä. Eri sopimusalojen 11/2012 mennessä käytävät nuorten työllistämissopimusneuvottelut kiinnittävät huomiota työurien todellisen ja taloudellisesti merkittävän jatkamiseen. Tavoitteita tuetaan myös muutoksilla työttömyysturvassa, parempaa turvaa lyhyenkin työjakson jälkeen ja aktiivisille, heikompaa jos työ eikä koulutus maistu. On epätodennäköistä, että näillä toimenpiteillä voitaisiin saada aikaan suuria muutamassa vuodessa, mutta 10-20v aikajänteellä mahdollisuudet ovat merkittävät. Ei ole kiveen hakattu, että Suomen työmarkkinoiden rakenne tulisi olla sellainen, että työttömyys ei voi olla alle 7% (valtiovarainministeriö, kestävyysvajeraportti) tai nuorisotyöttömyyden tulisi pysyä nykyisellä yli 19%:n tasolla. Vertailu eri maiden välillä ei aina ole kohtuullista, mutta Suomen työttömyyden pudottaminen lähelle Norjan tasoa (2010-2012 2,5-3,4%) poistaisi välittömästi kestävyys- ja muutkin julkisen sektorin vajeet.


Kehysriihen budjettipäätökset


Monella tavalla onnistunut kokonaisuus. Parasta oli, että päätökset ylipäänsä tehtiin, nopeasti, ilman repivää riitelyä ja markkinoiden näkökulmasta kooltaan täysin riittävinä, ainakin tässä vaiheessa. Hyvää on myös se, että vuodelle 2012 ei tullut uusia kiristäviä toimenpiteitä, kaikkien ennusteiden mukaan kasvu on jakson 2010-2015 heikoin, toisaalta toimenpiteitä ei lykätty hämärään tulevaisuuteen, suurin vaikutus tulee jo 2013. Toimenpiteet vaikuttavat kansantalouteen kohtuullisina erinä 2013-2016, äkkinäistä jarrutus/kaasutus liikettä ei tule. Riittävän suuri osa päätetyistä toimenpiteistä on ”varmoja”, arvionvaraisten tai pelkkien toiveiden osuus on vähäinen. Paketin yhteydessä päätetyt infrastruktuuri-investoinnit, suuret hankkeet, joihin varataan noin 1 mrd 4v aikana oli myös vakautta ja uskottavuutta luova ratkaisu, vaikka kyseessä ei olekaan uusi raha vaan ”kehykseen” kuuluvan arvion kohdentaminen. Päätöskokonaisuuden syntyminen varmistaa Suomen AAA luottoluokituksen ja antaa alhaisina korkokuluina ”50%:n bonuksen” tehdyistä leikkauksista.

Hallitus laskee budjettitoimenpiteiden yhteismääräksi 2,7 mrd, kun aikanaan hallitusneuvotteluissa tehtiin jo 2,5 mrd, yhteensä 5,2 mrd vuosille 2012-2015. Nyt ilmoitetusta 1,5 mrd sanotaan olevan veronkorotuksia: alv +1% 2013 (noin 750 milj/v) ja tuloverotuksen inflaatiotarkistusten poisto 2013 ja 2014 yhteensä noin 800 milj (valtio ja kunnat). Lisäksi tehtiin poliittisesti tärkeät, mutta kokonaisuuden kannalta pienet suurten tulojen (yli 100.000 €/v), suurten eläkkeiden ja yli 1 milj perintöjen lisäverotuspäätös, pienituloisten verotusta kevennetään hieman työtulovähennyksellä. Kilometrikorvausten karsimisella kerättäneen noin 70 milj. Osa yhteisöverotuotosta siirtyy valtiolta kunnille, tämä on julkisen sektorin sisäinen asia, eikä vaikuta koko kansantalouden lukuihin.

Menoleikkauksiksi sanottiin 1,2 mrd, mistä suurin erä on 500 milj leikkaus kuntien valtionosuuksiin. Koko kansantalouden kannalta tämäkin voi olla todellisuudessa veronkorotus, mikäli kuntien toiminta ei tehostu toivotusti johtaa leikkaus kunnallisverojen nostoon. Lapsilisissä säästetään noin 100 milj kun inflaatiotarkistukset jätetään tekemättä. Muut leikkaukset kohdistuvat kaikille toimialoille erilaisina pienempinä säästöohjelmina, joita emme ryhdy tarkemmin erittelemään. Pitkän aikavälin näkökulmasta tehostustoimet, erityisesti mahdollinen kuntasektorin tuottavuuden nousu (kuntauudistus) tuovat onnistuessaan ratkaisun kestävyysvajeeseen, veronkorotukset ratkaisevat lyhyen aikavälin ongelman ja antavat aikaa ja mahdollisuuksia pysyviin ratkaisuihin. On hyvin mahdollista, että koko julkinen sektori yhteen laskien (valtio, kunnat ja sosiaalirahastot) nyt ilmoitetut päätökset merkitsevät 2012-2015 veronluonteista kiristämistä 2,5-3,0 mrd (max 1,5%/bkt) ja todellisia säästöjä (= toimintojen tehostamista) 0,3-0,5 mrd. Onnistuessaan tehostustoimet ovat kuitenkin pitkäjänteisiä ja kumuloituvia. Poliittinen kina säästöjen ja veronkorotusten suhteesta pelkästään valtiontaloudessa on merkityksetöntä.

Päätöskokonaisuus alentaa reaalista ostovoimaa, jonka kehitys jäänee pariksi vuodeksi nollille. Näin tasoittuu poikkeuksellisen vahva reaaliansioiden ja ostovoiman kehitys taantuman aikana. Budjettitoimenpiteet kohdistuvat nyt korostetusti kulutukseen ja kulutusmahdollisuuksiin, tämä korjannee myös muutamassa vuodessa kauppataseen vajauksen, joka syntyi voimakkaasta kotimarkkinoiden elvytyksestä. Koko kansantalouden rakenteen muuttuminen vientivetoisesta tuontivetoiseksi 2011 on ollut merkittävä tekijä kohtuullisen hyvänä säilyneessä työllisyydessä ja valtiontalouden hieman odotettua paremmassa kehityksessä. Kotimarkkinasektori on huomattavasti vientiä ”työllisyys- ja verointensiivisempi”.

Valtiovarainministeriö laskee toimenpiteiden jälkeen budjettialijäämäksi 2012 -7,5 mrd, 2013 -6,5 mrd, 2014 -4,8 mrd, 2015 -3,9 mrd ja 2016 -2,5 mrd. Kiinnitämme huomiota siihen, että näissä luvuissa ei ole arvioitu uudelleen ”kehyksen ulkopuolisia menoja” (2012 10,3 mrd), joissa meitä kiinnostaa nyt eniten valtion (ja myös koko julkisen sektorin) korkomenot, jotka olivat keskeinen syy pitkän aikavälin (2060) räjähtävään alijäämään. Pidämme hyvin todennäköisenä, että valtion budjetti on nyt tehdyillä päätöksillä ja jos kansantalouden kasvu toteutuu ETLA:n viimeisen ennusteen mukaisena (2012 +0,9%, 2013 +2,6% ja 2014 +2,7%), vuonna 2016 tasapainossa, mikä merkitsisi noin +3,0% julkisen sektorin ylijäämää ja siten todennäköisesti enää hyvin pientä pitkän aikavälin rakenteellista alijäämää.


Kestävyysvaje


Kun 12/2010 kestävyysvajeraportti julkaistiin sen lähtöluvut olivat vuodelta 2009. Vuosien 2010-2015 keskikasvuksi ennakoitiin +2,2% ja vuodelle 2012 +2,6%. Keskikasvun osalta ennusteet ovat edelleen hyvin lähellä tuolloin esitettyä, mutta vuosi 2012 on olennaisesti heikompi ja koko ulkopuolinen maailma myös. Euroopan rahoituskriisi ja EKP:n toimenpiteet sen taltuttamiseksi eivät olleet tiedossa. Nyt päätetyn paketin jälkeen tasapainotustoimia on tehty hallituksen ilmoituksen mukaan yhteensä 5,2 mrd, kun kestävyysvajeraportissa sanottiin sopeutustarpeeksi ehkä hieman provosoivasti noin 10 mrd, josta siis neljännes toteutettiin alkuperäisessä hallitusohjelmassa.

Kestävyysvajetta laskettaessa on oletettu korkomenojen jatkuvasti nousevan ja pitkän aikavälin koroksi on katsottu nimellisesti 5% ja reaalisesti 3%. Suomen 10v koroksi 2012 on arvioitu 4,0% ja 2013 4,3% (nyt 2,37%), 3kk euriboriksi 2012 2,1% ja 2013 2,5% (nyt 0,79%). Ero johtuu EKP:n rahapolitiikasta, rahoituskriisin tasapainottamisesta. Suomen suhteellinen asema on lisäksi parantunut, Suomen korko on ollut hieman Ranskan yläpuolella, mutta on nyt lähellä Saksaa, Ranskan, Itävallan ja myös Hollannin alapuolella. Korkotason muutoksella on lyhytaikaisia, mutta myös hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia. Suomen suhteellisen aseman parantuminen on mahdollistanut poikkeuksellisen pitkäaikaisen vakaan rahoituksen ja samalla lähes korottoman lyhytaikaisen luoton. Valtiovarainministeriön ilmoituksen mukaan rahoituksesta 5-10% (4-9 mrd) on 1-12kk pituista markkinarahoitusta, tällä hetkellä alle 2v rahoitus maksaa enimmillään 0,3%. Kestävyysvajeraportissa ennakoitiin julkisen sektorin korkokulujen nousevan vuoden 2009 2,4 mrd:sta 2015 4,5 mrd:iin, tätä ennakointia ei ole päivitetty, korot olisivat 1,9%/bkt 2015 ja kasvaisivat jatkuvasti jyrkästi ollen 2060 peräti 13,3%/bkt. Vuoden 2012 lopullisessa budjetissa valtion korkomenot ovat 2.185 milj, mikä tultaneen alittamaan noin -100 milj johtuen uusittavien lainojen huomattavasti erääntyviä alhaisemmasta korosta. Valtiovarainministeriön nyt antaman tiedotteen mukaan (kehyksen ulkopuolisia eriä ei päivitetty) 2012 alijäämä on -7,5 mrd, valtion velka 12/12 87 mrd ja se kasvaa vuoteen 2016 +18 mrd = 105 mrd. Korkojen päivittämisen tulisi laskea 2016 lopun velkamäärää noin -4 mrd, mitä ei ole huomioitu. Huolimatta merkittävästä velan kasvusta oletamme todellisten valtion korkomenojen olevan 2015 edelleen max 2,2 mrd, noin 1%/bkt, millä on olennainen merkitys pitkän aikavälin kestävyysvajeessa, se ei muuta perusvaatimusta julkisen sektorin tuottavuuden parantamisesta, mutta antaa yhdessä tehtyjen toimenpiteiden kanssa 5-10v lisäaikaa todellisiin tehostamistoimiin.

Konkretisoimme vielä valtion korkomenojen kehitystä. 2012 haetaan budjetin mukaan uutta rahoitusta 21,1 mrd, 13,7 mrd käytetään vanhojen luottojen lyhennykseen. Pitkäaikaisia luottoja erääntyy yleensä 1 merkittävä luotto/v, 15.9.2012 6.001 milj korko 4,25%, mikäli se korvataan vastaavalla (alun perin 5v) luotolla, olisi korko tällä hetkellä noin 1,1%, korkokulut olisivat ennallaan jos luottoa otettaisiin 4 kertainen määrä, 24 mrd eli koko 2012-2016 lisärahoituksen määrä! On todennäköistä, että 2012 koko hankittavan 21,1 mrd rahoituksen keskikorko on 1,2-1,3% sisältäen rahoitusta 1kk-16,5v. On nykyisen markkinakäsityksen mukaan ilmeistä, että myös 2013 erääntyvä 6.000 milj luotto (5,375%) halpenee merkittävästi ja EKP:n kannanottojen perusteella myös lyhytaikaisen rahoituksen reaalikorko pysyy negatiivisena.

Nyt tehtyjen päätösten toteutuessa ja talouskasvun palautuessa Eurooppaan loppuvuodesta 2012 nyt yleisesti ennustetulla tavalla oletamme Suomen kestävyysvajeen olevan 2015 kokoluokassa 1-2 mrd, 0,5-1,0%/bkt ja kurottavissa umpeen, mikäli alkuperäisten laskelmien jatkuva 7%:n työttömyys kyetään painamaan alemmaksi tai vaihtoehtoisesti julkisen sektorin tuottavuuteen kyetään saamaan rakenteellisilla korjauksilla pieni vuosittainen nousu.
 
Mihin kaikkeen pitää sopeutua - mitä odotettavissa

Oheinen artikkeli on ollut PörssiKlubin Vihjeinä 21.3.2012. Artikkelin kirjoittamisen jälkeen 17.4.2012 IMF korotti globaalin talouden kasvuennustetta tammikuussa 2012 julkaistusta, 2012 +3,5% (+3,3%) ja 2013 +4,1% (+4,0). Vuoden 2011 kasvu oli +3,9%. Ennustekorjaus sopii hyvin artikkelissa käsiteltyyn kuvaan globaalin talouden lähiajan kehityksestä.


Edellisissä Vihjeissä 14.3.2012 totesimme Suomen pienenä avoimena taloutena olevan pakotettu sopeutumaan ulkopuolisiin muutoksiin. Muutoksiin, jotka tapahtuvat ulkopuolisten päättäjien toimesta tai oman hallinnan ulkopuolisten tapahtumaketjujen seurauksena. Sopeutumisella muutos, joka saattaa aluksi vaikuttaa puhtaasti negatiiviselta vastoinkäymiseltä on torjuttavissa, negatiiviset vaikutukset rajattavissa tai parhaassa tapauksessa käännettävissä mahdollisuuksiksi. Erilaisia uhkakuvia on helppo luetella, mutta niiden aktualisoitumisen aika on vaikeasti ennustettavissa ja senkin jälkeen tapahtumaketjujen käänteet usein mahdottomia etukäteen ennustaa. Otamme esimerkiksi Suomen lähipiiristä ja suuressa taloudellisessa intressissä olleen Neuvostoliiton hajoamisen. Oli aikanaan helppo nähdä, ettei Neuvostoliitto, kooltaan selvästi maailman suurin valtio ja väkiluvultaan (300 milj) 3. suurin voinut pitkään pysyä kasassa ilman merkittäviä muutoksia. Mutta sen ennakoiminen milloin ja millä tavalla muuttuminen tai hajoaminen tapahtuisi näyttää jälkiviisaudellakin ylivoimaisen vaikealta, vaihtoehtoisia tapahtumaketjuja olisi ollut monia. Muun maailman ja erityisesti Suomen näkökulmasta Neuvostoliiton hajoaminen ei lopulta ole aiheuttanut juuri mitään negatiivisia vaikutuksia. On hämmästyttävää, että seuraajavaltio, kooltaan -25% pienempi ja väestöltään (139 milj) -55% pienempi saattoi syntyä niin pienin häiriöin sitä ympäröivään maailmaan, suuressa osassa vaikutuspiiriä muutokset koetaan jälkikäteen positiivisina. Suomen osalta poliittiset vaikutukset olivat merkittäviä, taloudelliset vaikutukset lopulta lyhytaikaisia ja melko pieniä, muutamaa vuotta myöhemmin selvästi positiivisia. Suomen osalta hieman aiemmin tehdyt merkittävät talouspoliittiset virheet, jotka johtivat 1990-luvun lamaan ainoana länsimaana olivat jälkikäteen tarkasteltuna hyvä esimerkki kyvyttömyydestä/haluttomuudesta sopeutua globaalin talouden asettamiin vaatimuksiin.

Joidenkin ”ikuisena” pitämä Neuvostoliitto oli olemassa vain 69 vuotta (1922-1991). On hyvin todennäköistä, ettei Venäjä nykyisessä muodossaan pysy niinkään kauan, lähes asumaton valtio, joka käsittää noin 13% maailman maapinta-alasta kaukaa keskitetysti ja autoritäärisesti hallittuna. Mutta tulevatko muutokset tapahtumaan rauhallisen sisäisen prosessin kautta vai voimakkaina mullistuksina, muutamassa vuodessa vai vasta vuosikymmenissä, on mahdoton ennustaa eikä kaikkiin vaihtoehtoihin voi varautua. Kyky sopeutua on reaalimaailmassa ainut tehokas suojautumiskeino.

Kiinan (ja Intian) kasvu on ollut globaalin talouden keskeinen moottori viimeisen 10v aikana. Markkinatalouden mekanismeja hyödyntävän keskusjohtoisen järjestelmän, joka täyttää monet diktatuurin kriteerit on jatkuvasti ennustettu sortuvan omaan mahdottomuuteensa. Äärimmäinen epätasa-arvo vapauksien ja varallisuuden jakautumisessa yhdistettynä peruskoulutustason nousuun, informaation ja ulkomaisten vaikutteiden lisääntymiseen on helppo kuvata räjähtäväksi yhdistelmäksi. On selvää, että muutoksia on täytynyt tapahtua ja niitä on tapahduttava jatkossakin. Nykyinen järjestelmä ei voi toimia tulevaisuudessa, vahva taloudellinen kehitys pysähtyy tai taantuu jos myös järjestelmä ei muutu. Molempien, talouden ja käytännön poliittisen järjestelmän, on sopeuduttava muuttuviin olosuhteisiin. Kiina on ollut mahdollisuus ja uhka jo pitkään ja näin tulee olemaan jatkossakin. Järjestelmän vakaus on ulkopuolisen maailman näkökulmasta keskeisin, onnistuuko kehitys kohtuullisen tasaisen ja rauhallisen kehityksen kautta vai syntyykö suuria ”epäjatkuvuuskohtia”. Kiinan talouskasvu kattaa nyt lähes kolmanneksen koko globaalista kasvusta ja muutokset sen taloudessa heijastuvat väistämättä koko globaaliin talouteen, painoarvo on USA:ta suurempi, vaikka kokonaistalous onkin vielä selvästi pienempi.

Alueelliset ongelmat, sodat, levottomuudet, talouskriisit tai luonnon mullistukset eivät yleensä vaikuta merkittävästi globaaliin talouteen lähialueen ulkopuolella, vaikka tuovatkin räväköitä uutisia ja lyhytaikaista heiluntaa. Hyvänä esimerkkinä voi pitää Japanin maanjäristystä ja tsunamia, joiden taloudelliset vaikutukset olivat paikallisesti erittäin suuret ja kokoluokaltaan merkittävät myös suhteessa globaaliin talouteen. Valtaosa vaikutuksista kompensoitui kuitenkin nopeasti ja vaikutukset kauemmaksi, esim Suomen talouteen olivat lopulta olemattomat. Alueellisissa kriiseissä on kuitenkin yksi poikkeus, kriisit jotka vaikuttavat tai joiden uskotaan vaikuttavan globaaliin öljyn tarjontaan vaikuttavat selvästi yleistä merkitystään enemmän varsin herkkien öljymarkkinoiden hintaheilahtelujen kautta. Vaikka öljyn merkitys on vähentynyt 1. öljykriisin jälkeen ja tuotantolähteet monipuolistuneet, on sen hinta edelleen olennainen tekijä monessa kansantaloudessa. Öljystä sinänsä ei ole pulaa ja se on helposti korvattavissa lähes kaikissa käyttötarkoituksissaan, ongelma on kuitenkin halvan öljyn puute. Öljy on edelleen erityisesti liikennepolttoaineena lyhyellä aikavälillä vaikeasti korvattavissa nyt vallitsevalla hintatasolla ja liikenne on talouden verisuonet, ratkaisevan tärkeä osatoiminto.


Jatkuva kasvu, kaiken edellytys?


Kasvua pidetään usein talouspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena. On totta, että kasvun olosuhteissa monia taloudellisia ongelmia on huomattavasti helpompi ratkaista kuin ilman kasvua. Usein kuitenkin kasvun vallitessa ongelmien ratkaisuja lykätään, kun ikäviä päätöksiä ei ihan heti ole pakko tehdä. Viime aikoina kasvun on Suomessa sanottu olevan edellytys ”rakenteellisen alijäämän” korjaamiselle, eläkejärjestelmän kestävyydelle ja monelle muulle. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Rakenteelliset ongelmat eivät poistu pelkän kasvun avulla, vaikka niiden akuutti vaihe voikin lykkääntyä. Sijoittajan näkökulmasta kasvu on positiivista, mutta vain jos se on vakaata ja kestävää. Vakaan yhteiskunnan täytyy ”pysyä kasassa”, vaikka kasvua ei olisikaan. Järjestelmä, joka pysyy kasassa vain tietyn suuruisen kasvun vallitessa on matemaattisella varmuudella tuhoon tuomittu. Nopea perustaltaan epävakaa kasvu johtaa yleensä taantumaan ja se talouspolitiikan epäonnistuessa lamaan. Nämä jaksot korjaavat pitkän aikavälin kasvun keskimääräiselle kestävälle tasolle, usein alemmaksi kuin olisi tarvetta, jos talouspolitiikassa tavoiteltaisiin terveen, kestävän kasvun uraa. Suomalaiset muistavat edelleen hyvin ennen euroaikaa tasaisesti noin 10v vuoden välein devalvaatioilla tehdyt korjaukset, vääristyneen kasvun arvoista, palkoissa, eläkkeissä, hinnoissa, tehtiin kerralla 10-40%:n korjaus vakaissa arvoissa mitattuna. Sijoittajan näkökulmasta epävakaa, kestämätön kasvu on ennakkomerkki ongelmista.

Kiinan kasvun hidastumista on pelätty viimeisen vuoden aikana. Talouspolitiikalla on pyritty hillitsemään ylikuumennutta tilannetta, alentamaan kuluttajahintojen nousua ja suuntaamaan kasvua viennistä kotimarkkinoille, fyysisestä tuotannosta palveluihin. Tämä on merkinnyt yli +10%:n bkt:n kasvun hidastumista alle 9%:iin ja viime aikaiset ennusteet vuoden 2012 kasvusta ovat 7,8-8,6%. Samalla inflaatio on olennaisesti alentunut ja kauppatase tasapainottunut. Kasvu on selvästi kestävämmällä pohjalla ja pidämmekin toteutunutta kehitystä olennaisesti parempana, kuin talouden kasvun jatkumisen 10-12%:n vuosivauhdissa sallimista, vaikka se olisikin lyhyellä aikavälillä ollut mahdollista. Onko sitten +8%:n bkt:n kasvu kestävää, onko se liian hidasta ja onko toivottavaa, että jatkossa palattaisiin takaisin vahvempaan kasvuun? Bkt on reaaliluku, siitä on inflaatio poistettu. On selvää, että 8%:n kasvu pitkällä aikavälillä ei ole mahdollinen ja johtaa katastrofiin, se on kestäväksi aivan liian korkea eikä sen aleneminen ole mikään ongelma – siihen on joka tapauksessa sopeuduttava joko kestävänä alempana kasvuna tai kriisien kautta. Siksi Kiinan taloudessa globaalien vaikutusten kannalta olennaisempaa on kasvun kestävyys kuin kasvu%. 8%:n kasvulla talous kaksinkertaistuu 9v välein, 30 vuodessa Kiinan talous olisi 10 kertainen ja reaalisesti suurempi kuin nykyinen koko globaali talous, ihmisen iässä, 70v se olisi kasvanut jo 220 kertaiseksi. Tämä ei ole realistisesti mahdollista eikä sitä kannata tavoitella. Pitkän aikavälin %-sarjat ovat räjähtäviä ja niillä saadaan helposti huvittavan tuntuisia tuloksia. Kuitenkin myös Suomen kestävyysvajetta perusteltaessa on käytetty jopa 60v aikasarjoja vajeen todistamiseen. Lyhyellä aikavälillä (muutama vuosi) Kiinan talous näyttää olevan kohtuullisessa tasapainossa, mutta pitkällä aikavälillä liian nopean kasvun tuomat kivut ovat suurempi uhka kuin hidas kasvu.


Lähivuosien mahdollisuudet ja uhat


Globaali talous
Kun edellä käsittelimme muutamia uhkia, jotka saattavat tulla tulevaisuudessa akuuteiksi, joihin voi huonosti varautua mutta joihin on sopeuduttava, jos ne toteutuvat, palaamme nyt lähiajan todennäköiseen kehitykseen ja konkreettisesti nyt näkyvissä oleviin globaalin talouden uhkiin. IMF on parissa viimeisimmässä raportissaan 1/12 laskenut ennustettaan globaalista talouskasvusta, 2012 kasvu +3,3% (+4,0%) ja 2013 +3,9% (+4,5). Korkeimmillaan vuoden 2012 ennuste oli +4,4% ja 2013 4,5%. Hieman alemmaksi on tultu, mutta mistään globaalista taantumasta ei voida puhua, vertailun vuoksi 2009 kasvu oli -0,9% ja sen jälkeinen toipuminen 2010 +5,2%. 2008-2009 taantuma oli poikkeuksellisesti kehittyneiden maiden taantuma, eivätkä ne ole sen aiheuttamista jälkivaikutuksista vieläkään toipuneet. Kehittyvät maat kokonaisuutena eivät käyneet lainkaan taantumassa, kasvu 2009 +2,7% ja 2010 +7,3%, vaikka kasvu lyhytaikaisesti hidastuikin. Taantuma alkoi USA:sta ja levisi nopeasti kansainväliseksi rahoituskriisiksi USA:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kautta. Kehittyviä talouksia suojasi Aasian kriisin jälkeen turvapuskureiksi kerätyt suuret valuuttavarannot, jotka antoivat rahoituksellista liikkumavaraa. Kehittyvien talouksien tilanne on edelleen vahva, eikä yhteenlasketuissa luvuissa ole edelleenkään suuria ongelmia ja ne toimivat edelleen 2012-2013 globaalin talouden vetureina. Vuoden 2012 kasvu jää IMF:n ennusteen mukaan +5,4%:iin (2011 6,2%), kun Itä-Euroopan kehittyvät taloudet kärsivät voimakkaasti Euroopan rahoituskriisin heikentämästä ympäristöstä, niiden kasvu oli 2011 +5,1%, on hidastunut voimakkaasti, ennuste 2012 +1,1% ja 2013 +2,9%. Koko globaalin talouden tilanne näyttää tällä hetkellä positiivisemmalta kuin vielä muutama kuukausi sitten, kun pahimmat uhat Euroopan rahoituskriisin syvenemisestä ja leviämisestä ovat väistyneet. Pidämme IMF:n 1/2012 ennustetta edelleen realistisena ja globaalin kasvun asettuvan 2012 haarukkaan 3,2-3,6%. On siis mahdollista, että loppuvuonna ennustetta korjataan hieman ylemmäksi nykyisestä, mikä johtaisi myös vuoden 2013 ennusteen korjaamiseen hieman 4%:n yläpuolelle.

Kiinan talous
Kiinan kasvu 2011 +9,3% (2010 +10,4%) oli hieman odotettua vahvempi, IMF ennusti 1/2012 +9,2%, vuodelle 2012 +8,2% ja 2013 +8,8%. Kiina on pyrkinyt 2011 tasapainottamaan vientivetoista kasvua ja siirtämään painopistettä kotimarkkinoille ja samalla alentamaan inflaatiota joka ylitti selvästi tavoitetason. Lyhyellä aikavälillä tämä merkitsee kasvun hidastumista, mutta samalla talouden riskien alentumista. Viimeisten tilastojen mukaan kuluttajahinnat nousivat 2/12 vain 3,2% ja tuottajahinnat 0,0%. Myös kauppatase on tasapainottunut, 1-2/12 -4,2 mrd $. Teollisuustuotanto kasvaa kuitenkin edelleen varsin nopeasti, 1-2/12 +11,4%. Julkaistujen lukujen perusteella muutamat yksityiset ennustajat (Nomura ja DB) nostivat Kiinan kasvuennustetta 2012 (+8,2%/+8,6%). Kiinalla on hyvät edellytykset saavuttaa IMF:n 1/2012 ennusteen mukainen kasvu. Globaalin talouden kannalta on positiivista, että se muodostuu enemmän kotimarkkinakysynnästä, mikä tasoittaa kauppatasetta ja vähentää siten globaaleja tasapainottomuuksia.

USA:n talous
USA:n talouskasvu on viime kuukausina vahvistunut ja näyttää nousevan 2012 tasolle +3,0% (2009 -3,5%, 2010 +3,0% ja 2011 +1,7%). Kasvun perusta on selvästi parantunut, työllisyys on ollut nousussa, asuntomarkkinat näyttävät ohittaneen pohjan ja kulutusvetoisen talouden keskeinen moottori, yksityinen kulutus on myös hieman toipunut. USA:n talouden positiivinen kehitys jatkunee lähiaikana ainakin presidentin vaalien yli. Taloudessa on vakavia ja kärjistyviä tasapainottomuuksia, jotka on ratkaistava, mutta toimenpiteet ovat siirtyneet myöhemmäksi poliittisten riitojen estäessä juuri nyt todelliset toimenpiteet. USA on kärsinyt pitkään heikosta ansiokehityksestä, keskimääräinen reaalinen tuntiansio laski 2/12 -1,1%/v ja on karkeasti samalla tasolla kuin 1965, huippu saavutettiin 1970-luvun puolivälissä. Kulutusvetoisen talouden kasvu on vaikeaa, jos valtaosan (90% tai yli) tulonsaajista reaalitulot laskevat. Samalla USA:n vaihtotaseen vaje on suuri, noin -450- -500 mrd $ (noin -3,2%/bkt) ja kauppatase -600- -650 mrd $ (-4,2%/bkt). Vajeet on voitu rahoittaa ulkomaisin $ sijoituksin, $:n ollessa keskeinen varantovaluutta. Pitkällä aikavälillä $:n nykyinen asema varantovaluuttana on uhattuna USA:n talouden muodostaessa yhä pienemmän osan globaalista taloudesta, nyt noin 23%. Varantovaluutta-aseman heikentyminen nostaisi korkoa merkittävästi tai vaihtoehtoisesti heikentäisi $:n arvoa, mikä näkyisi reaalisessa ostovoimassa. Akuutein tasapainottomuus on kuitenkin julkinen velka, joka 3/12 on noin 102,7%/bkt samaan aikaan kun alijäämä on erittäin suuri, 2010 -11,5%, 2011 -10,3% ja 2012 E -1200 mrd -8,0% ja 2013 E -980 mrd -6,3% (budjettikausi päättyy syyskuussa). Julkinen velka uhkaa nousta uudelle ennätystasolle (1946 121,7%). Ongelmaa kärjistää USA:n julkisen sektorin pienuus, talouskasvu ei voi poistaa näin suurta vajetta ja ennusteita vajeista on viime kuukausina korjattu suuremmiksi. Kaikki toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi johtavat ulkopuolisen globaalin talouden näkökulmasta kysynnän laskuun tai $:n heikentyessä kilpailun kiristymiseen vientimarkkinoilla. USA:n nykyinen kohtuullisen hyvä talouskasvu toteutuu merkittävien tasapainottomuuksien kustannuksella. Poliittisessa päätösprosessissa ei ole voitu luoda mitään uskottavaa polkua ongelmien ”pysyvästä ratkaisusta” näkyvissä olevalla aikajänteellä. USA:n taloudessa on ollut tasapainottomuuksia pitkään ja ennusteet erilaisista kriiseistä esim kauppataseen jatkuvan alijäämän vuoksi eivät ole toistaiseksi toteutuneet. Tämä ei tarkoita sitä, ettei tasapainottomuuksia jossain vaiheessa täytyisi ratkaista. Vuonna 2008 alkanut taantuma, asuntomarkkina- ja rahoituskriisi voidaan nähdä myös eräänä näiden tasapainottomuuksien seurauksena. Pidämme todennäköisenä, että konkreettisia toimenpiteitä toteutetaan presidentin vaalien jälkeen riippumatta siitä kuka vaalit voittaa. Globaaliin talouteen voidaan odottaa ”jarruttavia vaikutuksia” 2013 loppupuolella ja sen jälkeen. Odotamme edelleen, että USA:n talous kasvaa aiemmin ennakoitua vahvemmin noin +3,0% 2012 eivätkä talouden tasapainottomuudet kärjisty kriisiksi lähimmän 12kk aikana, mikä antaa muille talouksille sopeutumisaikaa (esim Kiinan painopisteen siirto kotimarkkinoille).

Euroopan talous
Euroalueen talouden ulkoinen tasapaino on ollut varsin hyvä, kauppatase on tasapainossa ja vaihtelee kuukausittain +/- 10 mrd välillä, vaihtotase samoin, vaihteluväli +/-20 mrd/kk. Valuutta on ollut pitkään päävaluutoista vakain ja inflaatio pysynyt keskipitkällä aikavälillä EKP:n asettamassa tavoitteessa ”alle, mutta lähellä 2%”. Kasvun on usein sanottu olevan hidasta, mutta koko alueella se on viimeisen 12v aikana ollut (noin +1,4%/v) vain hieman USA:ta (noin +1,8%/v) hitaampaa, mutta selvästi Japania (noin +0,8%/v) nopeampaa. Merkittävän osan euroalueen ja USA:n välisestä kasvuerosta selittää tällä jaksolla ikärakenne ja väestön kasvukehitys. IMF:n raportissa 1/2012 euroalueen kasvu 2010 +1,9%, 2011 +1,6%, E 2012 -0,5% ja E 2013 +0,8%. Vuoden 2012 kasvuennustetta oli alennettu syyskuusta (+1,1%) voimakkaasti, samoin vuotta 2013 (+1,5%) johtuen poliittisin päätöksin synnytetystä rahoituskriisistä ja sen riitaisesta, päättämättömästä hoidosta. Vielä alkuvuonna 2011 euroalueen kasvu ylitti kaikki ennusteet, minkä takia myös koko vuoden 2011 kehitys jäi kohtuulliseksi. Olemme käsitelleet erikseen lukuisia kertoja Euroopan rahoituskriisin vaiheita, syitä ja seurauksia, joten emme enää palaa niihin, rahoituskriisi on suurelta osin nyt historiaa. Rahoituskriisin ratkaisujen loppuun saattaminen mahdollistaa alueen kasvun palaamisen noin 2%:n tasolle. Nyt vallitseva ja ennusteiden mukaan 2 jopa 3 vuotta poikkeuksellisen alhaisena jatkuva, reaalisesti negatiivinen korkotaso tukee voimakkaasti kasvun toipumista lähelle ”potentiaalista uraa”, noin +2,0%. Euroalueen suurin ongelma, jonka hoitamaton rahoituskriisi kärjisti, on julkisen sektorin vaje ja sen aiheuttama velkaantuminen, rahoituskriisin aikana alueen sisällä epäsymmetriset ja osalle maista kestämättömän korkeat korot. Tällä hetkellä korot ovat kaikissa maissa vähintäinkin ”siedettävällä” tasolla, markkinakorkoina tai rahoitusohjelmien avulla. Koko alueen julkisen sektorin alijäämä oli huipussa 2009 -6,3%/bkt ja edelleen 2010 -6,2%/bkt ja on nyt nopeasti laskemassa -3,0%:n tasolle markkinoiden pakottamina ja nyt päätettyjen voimakkaiden budjettitoimenpiteiden vuoksi. Euroalueen julkisten sektoreiden velka oli III/11 87,4%/bkt (83,2%), mutta verrattuna edelliseen neljännekseen II/11 87,7% karkeasti ennallaan. Tällä hetkellä näyttää, että velka ei nouse yli 90%/bkt ja tältä osin, jos sovituista toimenpiteistä pidetään kiinni, ongelma on hallinnassa ja velkataso jää selvästi USA:n ja Japanin alapuolelle. Budjettien nopea tasapainottaminen on pudottanut koko alueen kasvun lievästi negatiiviseksi, mikä on sinänsä loogista. Vastapainona EKP:n rahapolitiikan voimakas tuki toteutetulle kireämmälle veropolitiikalla antaa mahdollisuuden kasvu-uralle palaamiseen. Pidämme IMF:n ennusteita realistisina ja näemme viimeisten talouslukujen valossa mahdollisuuden lievästi parempaan kehitykseen vuoden 2012 lopulla, mikä mahdollistaisi 2013 kasvun nousemisen lähelle syksyn 2011 ennusteita, noin +1,5%.

Englannin talouskehitys on lievä riski Euroopan toipumiselle. Siellä budjettivaje nousi selvästi euroaluetta korkeammalle (2009 -11,5% ja 2010 -10,3%) ja on nostanut lähtötasolla suhteellisen alhaista velkaa nopeasti, 2010 79,9% ja viimeisessä julkaistussa raportissa III/11 85,2% (78,3). Velkaantumiskehitys ei ole pysähtynyt ja on riski, etteivät hallituksen toimet riitä tasapainon saavuttamiseen ennen kuin velka nousee kestämättömälle tasolle. Englannin ajautuminen nopeisiin lisäleikkauksiin tai £:n voimakas heikkeneminen vaikuttaisivat merkittävästi muun Euroopan talouskehitykseen. Englannin kasvu 2010 oli +2,1%, 2011 muuta Eurooppaa hitaampi +0,9%, IMF:n 1/2012 ennusteessa 2012 +0,6% ja 2013 +2,0%. Toteutuessaan kehitys olisi muun Euroopan kannalta 2012 melko neutraali ja 2013 positiivinen.

Suomen taloutta olemme käsitelleet jo aiemmin. Vahva kotimarkkina ylläpitää työllisyyttä ja kasvua. Kauppataseen kääntyminen selvästi alijäämäiseksi ja valtion talouden jatkuva vaje estää lisäelvytyksen ja jonkin asteiset toimenpiteet budjetin tasapainottamiseksi ovat välttämättömiä. Suuret, äkkinäiset toimenpiteet olisivat kuitenkin selvä uhka. Talouden suurin ongelma on rakenteellinen nuorisotyöttömyys (2/12 20,5%), joka on myös merkittävä tekijä valtion alijäämässä. Ongelman ratkaisu ei onnistu millään yksittäisellä näyttävällä poliittisella tempulla vaan vaatii todennäköisesti satoja pieniä toimenpiteitä. Viime aikainen keskustelu muodollisesta eläkeiästä saattaa olla ajan henkeen kuuluva, mutta millään virallisen eläkeiän muutoksella ei voida tasapainottaa valtion budjettia tai luoda uusia työpaikkoja, pahimmassa tapauksessa ilman muita toimenpiteitä tehtävä muodollisen eläkeikärajan nostaminen kasvattaisi suurinta ongelmaa, nuoremmille tarjolla olevien työpaikkojen puutetta. Suomen lähiajan talouskehityksen suurin uhka/mahdollisuus on lähialueiden ja Euroopan odotettua heikompi/vahvempi talouskehitys, millä on suuri merkitys erityisesti perinteiselle viennille, joka ei voi hyödyntää kaukaisempia markkinoita.
 
Suomen talous ja talouspolitiikka -miten meni ja mitä odotettavissa

Oheinen artikkeli on ollut PörssiKlubin Vihjeinä 14.3.2012.


Suomi on pieni avoin talous, voimakkaasti ulkomaankaupasta riippuvainen. Tämä tekee omien talouspoliittisten päätösten vaikutusmahdollisuudet rajallisiksi, keskeinen vaatimus onnistumiselle on jatkuva sopeutuminen ulkopuolisiin muutoksiin, mikä edellyttää usein nopeita muutoksia ennalta tehtyihin suunnitelmiin. Suuren talousalueen ja maailman toiseksi suurimman varantovaluutta-alueen osana suhteellinen asema on myös tullut vähintäänkin yhtä tärkeäksi kuin absoluuttiset luvut – mikä ainakin toistaiseksi on ollut suuri helpotus. Pienenä erillisenä maana tarkasteltuna, mikäli käytössä olisi myös oma valuutta, Suomen talousluvut eivät olisi erityisen vahvat, osana EU:ta ja euroaluetta ne ovat poikkeuksellisen hyvän vakauden takaavat, suhteellisesti alueen parhaita, selvästi keskiarvoa paremmat.

Talouspolitiikan suuria vaikeuksia on tarvittavien päätösten ja niiden vaikutusten eriaikaisuus. Viiveet päätöksestä sen täytäntöönpanoon ja näkymiseen ovat 3-6 kk ja vaikutuksiin reaalitaloudessa tämän jälkeen 3-24kk. Nopeimmat päätökset, esim suuret korkomuutokset näkyvät velallisen ”korkolaskussa” 3-12kk viiveellä ja kulutuskäyttäytymisessä vasta tämän jälkeen. Tarvitaan erittäin voimakkaita päätöksiä mikäli halutaan tätä nopeampia reaktioita markkinoilla synnytettyjen odotusten kautta. Politiikassa on usein vaikea sekä etu- että jälkikäteen osoittaa päätösten ja seurausten riippuvuussuhde, reaalivaikutuksista irrotettu populismi on huomattavasti helpompaa ja ollut myös usein palkitsevampaa.


Lähtötilanne 2007


Suomen talous oli ollut vahvassa kasvussa 2000-luvun, 2006 +4,4% ja 2007 +5,3 ja vielä IV/07 +1,2%/nelj. USA:n talouden kasvu oli pysähtynyt ja IV/07 Fed aloitti koron alennukset erityisesti asuntomarkkinoiden voimakkaan heikentymisen vuoksi. Suomen talouteen kansainvälisen talouden ongelmat heijastuivat nopeasti 2008 alussa (I/08 kasvu -0,5%/nelj), mutta lähinnä kuuman talouden lievänä jäähtymisenä. Suomen julkinen sektori oli terveesti ylijäämäinen +5,3%/bkt (valtio +1,7 mrd, paikallishallinto -0,3 mrd ja sosiaaliturvarahastot +8,1 mrd). Julkisen sektorin velka oli 35,2%/bkt ja kauppatase vahvasti plussalla +6,1 mrd, kuten jatkuvasti vuoden 1990 jälkeen. Suomen taloutta saatettiin pitää ”yli kuumentuneena” ja EKP:n rahapolitiikkaa liian kevyenä. Koko kansantalouden ja valtiontalouden ylijäämä ”alkoi poltella poliitikkojen sormissa” ja paineet menokurin helpottamiselle olivat suuret. Suomen talouden liikkumavara oli 2007 lopulla poikkeuksellisen suuri.

EU:ssa tehtiin samaan aikaan kaikkien jäsenmaiden, myös Suomen, myötävaikutuksella silloin pikku-uutiseksi jäänyt päätös, jolla pohjustettiin pitkää rahoituskriisiä 2010-2012. 16.5.2007 Kreikan 2004 alkanut valvonta ja tiukka seuranta poistettiin kun maan sanottiin saavuttaneen ”pysyvästi” vakaussopimuksen ehdot, vaikka se tapahtuikin vain vuoden 2006 ennakkotietojen perusteella ja Eurostatin raportin mukaan kertaerien turvin, budjetti 2007 ei ollut tuolloinkaan sopimuksen mukainen. Päätöksen jälkeen, kun seuranta oli lopetettu vaje ”räjähti” 2009 jälkilaskennan mukaisesti -15,4%. Päätökseen liitetyn aineiston mukaan Kreikan velka ei laskenut alle 100%/bkt (Olemme käsitelleet aihetta mm Vihjeissä 21.6.2011 ”Kreikka ja legendat”).

USA:n talouden vaikeudet heijastuivat nopeasti 2008 maailman talouteen ja vientivetoiseen Suomeen. USA:n ensimmäinen elvytyskierros siirsi ongelmia, mutta niiden ratkaisuun ei vallitsevan poliittisen ideologian vuoksi haluttu ryhtyä, kasvua haettiin veroja laskemalla ja jakamalla aiempaan veronmaksuun perustuvia ”palautuksia” kulutuksen lisäämiseksi. Lähellä julkista sektoria olevien asuntorahoittajien luottoehtoja helpotettiin asuntomarkkinoiden käynnistämiseksi. Öljyn hinnan voimakas nousu toi oman lisänsä kulutusvetoisen USA:n talouden vaikeuksiin. Tilanne kärjistyi täysimittaiseksi rahoituskriisiksi 9/2008 ja levisi globaaliksi Lehman Brothersin hallitsemattoman konkurssin (vastuut noin 2 kertaa Kreikan vastuut ja ulottuivat lähes kaikkiin maihin) suoranaisina, mutta erityisesti välillisinä ja paniikkireaktioina. Syöksykierre pysäytettiin USA:n hallituksen otettua haltuun maailman suurin vakuutusyhtiö AIG vastoin aiempia politiikkapäätöksiä, muutamaa tuntia ennen sen todennäköistä konkurssia, välittömästi Lehmanin kaatumisen jälkeen. USA:n talouden toipuminen näistä tapahtumista on edelleen kesken.


Toimenpiteet taantuman torjumiseksi 2008-2009


Suomen taloudessa ensimmäisen merkittävän konkreettisen toimenpiteen taantuman torjumiseksi teki EKP 8.10.2008, jolloin siihen asti voimakkaasti kiristynyt rahapolitiikka muutettiin kerralla. Kommentoimme tapahtumia aikanaan perusteellisesti ja kokoava yhteenveto on vuotta myöhemmin Vihjeissä 7.10.2009 ”EKP:n täyskäännöksen vuosipäivä 8.10.2009”. Jälkeenpäin on helppo perustella, että rahapolitiikan ylimääräinen kiristäminen oli vahingollista tai ainakin tarpeetonta korkeilla huutokauppakoroilla kesällä 2008 tapahtuneen ohjauskoron noston jälkeen ja kun öljyn hinta oli kääntynyt voimakkaaseen laskuun ennakoiden myös inflaation hidastumista. Hieman nopeammalla reagoinnilla olisi voitu lyhentää taantumaa muutamalla kuukaudella. Kokonaisuutena EKP:n toimenpide oli kuitenkin oikea, ajoitukseltaan lähellä oikeaa ja riittävän massiivinen todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Mainituissa Vihjeissä vuotta myöhemmin arvioimme suorat ”elvyttävät vaikutukset” Suomen talouteen kokoluokkaan 10 mrd, enemmän kuin kaikki ”omat” toimenpiteet yhteensä. EKP:n rahapolitiikan merkitys perustaltaan kunnossa olleelle Suomen taloudelle oli ratkaiseva ja lisäsi samalla kaikkia muita talouspoliittisia liikkumavaroja.

Syksyllä 2008 EU:ssa sovittiin elvytystoimenpiteistä. EU:n toimesta ohjattiin rahoitusta infrastruktuurihankkeisiin mutta talousalueen rakenteen vuoksi päävastuu jäi jäsenmaille. Tavoitteena oli noin 1,2%/bkt suuruinen elvytys, väliaikainen julkisen sektorin vajeen kasvattaminen niissä maissa, joilla oli siihen mahdollisuus, lopulliset päätökset jäivät maakohtaisiksi. Suomessa ei ensimmäisessä vaiheessa toteutettu varsinaisia elvytystoimia. Aiemmin sovitut verohelpotukset tulivat voimaan 1.2.2009 ennakonpidätyksessä ja nämä katsottiin osaksi elvytystä. Myös sovitut palkankorotukset olivat nimellisesti varsin suuret ja kuvasivat enemmän neuvotteluja ”kuumassa taloustilanteessa”. Tämä johti ansiotason parhaaseen nousuun 2000-luvulla, III/08 +6,2%/v ja reaalisesti samoin 2000-luvun parhaaseen nousuun vuotta myöhemmin inflaation laskettua negatiiviseksi, III/09 yli +5% keskellä syvintä taantumaa. Suhdannepoliittisesti vahva ansiokehitys osui erinomaiseen aikaan ja johti koko taantuman ajan useimpien palkansaajien kannalta tilanteeseen, jossa taantumalla ei ollut mitään negatiivisia vaikutuksia – ehkä pelottavia uutisia lukuun ottamatta. Se, että tämä ansiokehitys oli mahdollinen kun bkt:n kasvu oli 2008 vain +0,3% ja 2009 -8,4% ilman laajoja yrityskonkursseja johtui vientiyritysten vahvoista, usein velattomista taseista ja toisaalta korkojen nopeasta laskusta ja luottojen kohtuullisesta saatavuudesta Suomessa. Työllisyys heikkeni vientiteollisuudessa, mutta ei paljon suuremmilla kotimarkkinoilla, joihin elvytys pääosin kohdistui. Kokonaisuudessa työttömyys jäi paljon pelättyä vähäisemmäksi. Loppuvuonna 2008 ja vuonna 2009 hallitus toteutti lukuisia elvytystoimenpiteitä kansainvälisen tilanteen heiketessä, joista mainittakoon esimerkkinä korjausrakentamisen tukeminen. Olemme käsitelleet aihetta Vihjeissä 5.1.2009 ”Elvytyksestä, sen mahdollisuuksista ja aikataulusta sekä säästötoimista” ja Vihjeissä 7.9.2009 ”Miksi tästä taantumasta ei Suomessa tullut lamaa?”. ”Elvytyspäätöksistä” ehdottomasti merkittävin ja Suomen aikaisemmasta historiasta poikkeava oli pidättäytyminen menoleikkauksista, joihin osalla poliitikoista oli voimakas halu. Valtion talouden kääntyminen vuoden 2008 +1,1 mrd (+0,6%/bkt) ylijäämästä 2009 -7,8 mrd (-4,5%/bkt) alijäämäiseksi on keskeinen tekijä hyvänä säilyneessä työllisyydessä ja taantuman jäämisessä lyhyeksi. Jälkiviisaudella alijäämä olisi voinut olla suurempikin edellyttäen, että varoja olisi voitu siirtää vuodelta 2010.

Elvytystoimenpiteiden ulkopuolella merkittävä päätös oli työeläkejärjestelmän vakavaraisuusvaatimusten väliaikainen helpottaminen, joka poisti tarpeen realisoida järjestelmän sijoitussalkkuja ennalta ehkäisevästi. Päätös lienee yksittäisenä hallinnollisena päätöksenä Suomen taloushistorian paras. Järjestelmän todellinen vakavaraisuus ei missään vaiheessa ollut uhattuna ja sijoitusvarallisuuden arvo nousi nopeasti uudelle ennätystasolle (Vihjeet 20.12.2010 ”Julkisen talouden valinnat, kestävyysvaje”).

Kaikkiaan talouden elvyttämisen voidaan katsoa onnistuneen hyvin Suomessa ja koko euroalueella. Taantuma jäi odotettua selvästi lyhyemmäksi ja talous Suomessa ja valtaosassa Eurooppaa kääntyi voimistuvaan kasvuun jo 2009 aikana, vaikka alkuvuoteen ei ehdittykään vaikuttaa, Suomessa bkt I/09 -6,3%/nelj mutta III/09 +1,5%/nelj. Toteutuneeseen bkt:n -8,4%:n laskuun 2009 nähden ongelmat Suomen taloudessa jäivät pieniksi, eikä pysyviä vahinkoja juurikaan tapahtunut.


Päätöksenteko-ongelmat 2010-2011


Elvyttämisen toinen puoli on aina säästäminen (em Vihjeet 5.1.2009) ja se on poliittisesti huomattavasti vaikeampaa. Tämä on myös eräs syy siihen, että monet pitävät koko ajatusta elvyttämisestä vahingollisena, syntyneen ”ylikulutuksen” poistaminen ei kuitenkaan onnistu. Suomessa talous kasvoi 2010 +3,7% (euroalueella +2,0%) ja 2011 +2,9% (euroalueella +1,4%), yksittäisinä neljänneksinä parhaimmillaan annualisoituna yli +10%:n vuosivauhtia, mutta elvytyksen purkaminen osoittautui vaikeaksi. Vahvasta kasvusta huolimatta valtion budjetin alijäämä oli huipussa 2010 -9,5 mrd (-5,3%/bkt) ja vielä 2011 -5,4 mrd (-2,8%/bkt). Päätöksiä elvyttävän talouspolitiikan kiristämisestä olisi pitänyt tehdä 2009 lopulla, jotta vaikutuksia olisi saatu 2010 ja 2011 ja tarve vuosittaiseen kiristämiseen olisi pysynyt pienenä. Päätöksenteko kuitenkin lykkääntyi ensin vaalien, sitten pitkittyneiden hallitusneuvottelujen ja lopulta alussa löysähkön hallitusohjelman vuoksi. Vaje kuitenkin supistui vahvan kotimarkkinakehityksen ja sen nostamien verotulojen ansiosta. Osa tarvittavista kiristävistä talouspoliittisista toimenpiteistä siirtyi hitaamman kasvun aikaan 2012-2013 ja tekee lähiajan päätöksenteon huomattavan herkäksi ja vaikeaksi. Valittu talouspolitiikka johti Suomen inflaation kiihtymiseen 2010 jälkipuoliskolla ja se oli yli 3% koko vuoden 2011, euroalueen keskimääräistä korkeampi. Korkea inflaatio pudotti koko taantuman ajan hyvänä jatkuneen ansiokehityksen, IV/11 +3,0%, reaalisesti -0,3%. Voimakas kotimarkkinoiden tukeminen alijäämäisellä budjetilla käänsi myös kauppataseen negatiiviseksi ensimmäisen kerran sitten 1990, 2011 -3.645 milj.

Koko euroalueella kehitys oli saman tyyppistä kuin Suomessakin, erona kuitenkin Suomen merkittävästi parempi lähtötilanne joka antoi huomattavasti suuremman liikkumavaran. EKP kiirehti useissa kannanotoissa julkisten talouksien tasapainottamista vaihtoehtona inflaation torjunnalle perinteisellä korkojen nostolla. Poliittisia ratkaisuja syntyi kuitenkin niukasti ja hitaasti ja euroalueen inflaatio nousi yli tavoitetason samalla, kun julkiset alijäämät pysyivät korkeina ja niiden rahoituskustannukset nousivat. EKP joutui lopulta torjumaan inflaatiota lievillä koronnostoilla 4/11 ja 7/11, kulloinkin +0,25%-yksikköä. Poliittisten ratkaisujen löytyminen aivan vuoden 2011 lopulla mahdollisti sitten näiden koronnostojen ”peruuttamisen” (11/11 ja 12/11) ja samalla merkittävän likviditeettiruiskeen syntyneen poliittisen rahoituskriisin ratkaisemiseksi.

Elvytyksen ja sen purkamisen ohella euroalueen ja Suomen talouteen (vientimarkkinoiden kautta) vaikutti vähitellen kärjistynyt rahoituskriisi 2010-2011. Euroopan rahoituskriisi syntyi huolimatta euroalueen muita kehittyneitä talouksia (USA tai Japani) huomattavasti tasapainoisemmasta kokonaistaloudesta. Yksittäisten maiden ongelmat yhdistettynä yhteisen päätöksenteon kyvyttömyyteen (kokemattomuuteen?) synnyttivät lopulta rahoituskriisin ja pysäytti loppuvuonna 2011 laajan ja vahvan toipumisen 2009 taantumasta. Viittaamme: Vihjeet 22.12.2011 ”Onko taantuma poliittinen realiteetti?”, emmekä paneudu nyt enää rahoituskriisiin, jonka akuutti vaihe on nyt väistynyt.


Mitä nyt? Kestävyysvajeet ja lyhytaikaisemmat talouspoliittiset haasteet


USA:n talouden jo aiemmin tavallista hitaampi toipuminen hidastui ja lähes pysähtyi II-III/11 mikä on vaikuttanut negatiivisesti myös Suomen vientivetoisen talouden kehitysmahdollisuuksiin. Jaksoilla IV/11-I/12 USA:n talous näyttäisi olevan jälleen noin +3%:n kasvussa mutta monet tasapaino-ongelmat ovat siellä edelleen ratkaisua vailla. Euroopan talouskehitys oli alkuvuonna 2011 odotettua vahvempaa, mutta hidastui voimakkaasti jaksolla III/11 ja euroalue lienee nyt taantumassa, josta ennakoidaan kuitenkin lyhyttä ja matalaa. Euroopan talouskehitystä painaa lyhyellä aikavälillä myöhäiset ja siksi tarpeettoman jyrkät budjettien tasapainotustoimet – perinteisten rakenteellisten ongelmien lisäksi. Suomen talouden kannalta lähiympäristö on selvästi euroalueen keskiarvoa vahvempi, Venäjän, Ruotsin, Saksan ja Puolan talouskehitykset ovat muuta Eurooppaa vahvempia. Erityisesti metsäteollisuuden, joka on luonteeltaan alueellista, vientimarkkinoiden volyymikehitys on heikkoa ja sidoksissa koko Euroopan kehitykseen.

Lähtötilanne vuodelle 2012 on olennaisesti toinen kuin tilanne 2007 ennen taantumaa vaikka Suomen suhteellinen asema ei ole heikentynyt. Jakson IV/11 bkt kasvoi +0,1%/nelj ja +1,4%/v, ennusteet viittaavat negatiiviseen tai nollan tuntumassa olevaan kasvuun lähiaikana. Tämä edellyttäisi tavallisesti keventävää, kasvua tukevaa talouspolitiikkaa. Nyt keskustelu ja toimenpiteet on kuitenkin suunnattu kiristävään suuntaan: kuinka paljon syntynyttä valtion talouden vajetta olisi supistettava? Julkinen velka oli 12/2011 48,6%/bkt, kun euroalueen keskiarvo viimeisessä tilastossa III/11 oli 87,4%. Velan määrä ei ole rajoittava tekijä vaikka onkin noussut viime vuosina merkittävästi (2007 35,2%). Valtion ja paikallishallinnon alijäämä oli 2010 -5,5% ja 2011 -3,2% ja koko julkisen sektorin 2010 -2,5% ja 2011 -0,5% johtuen tel-järjestelmän jatkuvasta hyvästä ylijäämästä, joka tulee jatkumaan ennusteiden mukaan vielä pitkään ilman erityisiä toimenpiteitäkin. Eläkejärjestelmä onkin Suomen julkisen hallinnon selvästi vahvin osa. Vakaussopimuksen mukainen max -3,0%:n alijäämä tuskin on rajoittava tekijä lähivuosina. Ongelma ja rajoittava tekijä on valtion talous, joka on selvästi alijäämäinen, 2011 -5.405 milj (-9.523), kumuloi nyt nopeasti bruttovelkaa ja tulisi saattaa lähemmäksi tasapainoa. Vastaava epätasapaino on syntynyt kauppataseeseen. Vaikka yksittäisen vuoden kauppataseen alijäämä (2011 -3.645 milj ja -1,9%/bkt) ei ole mikään ongelma 20v ylijäämän jälkeen, ei syvenevä trendi voi pitkään jatkua, eikä tuontia lisäävä ”kotimarkkinoiden kautta elvyttäminen” ole enää hyödyllistä, se puskuri on nyt käytetty. On ilmeistä, että valtion talouden tasapainottaminen rajoittaa myös kauppataseen alijäämää vähentämällä kansalaisten reaalista ostovoimaa. Viennin kasvu oli 1/12 pysähdyksissä eikä sitä ole mahdollista ”elvyttää” nopeasti kotimaisin konstein, ongelmat eivät ole ainakaan merkittäviltä osiltaan kilpailukyvyssä vaan ostajamarkkinoiden heikkoudessa erityisesti Euroopassa. Omalta osaltaan Suomi voi tietysti vaikuttaa Euroopan talouskehitykseen päätöksillään EU:ssa, jos halua ja rakentavaa ammattitaitoa niihin neuvotteluihin löytyy.

Suomen budjettivajeen supistamista on kiirehditty vetoamalla kestävyysvajeeseen, joka käsitteenä on edelleen suurelle yleisölle vieras ja vaatii kohtuullisen työlästä perehtymistä. Olemme käsitelleet tätä aihetta mm Vihjeissä 15.3.2010 ”Suuret ikäluokat, eläkeikä, työeläkejärjestelmä, huoltosuhde, työttömyys vai työvoimapula, talouden rakenne” ja Vihjeissä 20.12.2010 ”Julkisen talouden valinnat, kestävyysvaje”. Jälkimmäisessä käsittelimme perusteellisesti valtiovarainministeriön aihetta käsittelevää raporttia, joka oli laadittu hallitusneuvottelujen ”ohjaamiseksi”. Kestävyysvajeessa on kysymys pitkänaikavälin talouspoliittisista tarpeista, eikä sillä voida perustella muutaman lähivuoden ”pakkoa”. Kiistatonta kuitenkin on, että Suomen taloudessa on pitkän aikavälin tarve varautua väestön ikääntymisen tuomiin rasitteisiin. Pidämme vaarallisena suhtautua ”tosiasioina” esitettyihin 30-60v pituisiin trendeihin, niihin liittyy suurta epävarmuutta vaikka ovatkin hyödyllisiä laskuharjoituksina. Em raportissa esitetty Suomen talouden kasvu jo 2010-2011 poikkeaa selvästi toteutuneesta ja siten lähtöluvut ovat muuttuneet. Huomattavasti merkittävämpi ja pitkäaikaisesti vaikuttava muutos on korkotaso. Kiinnitimme omassa raportissamme huomiota siihen, että lasketusta kestävyysvajeesta suuri osa muodostui oletetun velkaantumisen koroista (jotka tuolloinkin ylittivät valtion maksaman markkinakoron) vuoteen 2060 mennessä. Raportissa oli käytetty valtionvelan korkona 5%:n nimelliskorkoa ja 3%:n reaalikorkoa. EKP:n toimenpiteiden ja Suomen hyvän suhteellisen aseman vuoksi tämä perustekijä on ainakin jakson ensimmäisen 15v osalta muuttunut. Suomi on kyennyt hankkimaan huomattavasti pitkäaikaisempaa kiinteäkorkoista rahoitusta olennaisesti aikaisempaa edullisemmin. Vaikka velkamäärä on kasvanut, korkokulut eivät. Nykyinen korkonoteeraus Suomen 10v luotolle on noin 2,30% eli reaalikorko ainakin aluksi negatiivinen ja valtion hankkiman nettorahoituksen normaalilla maturiteettijakautumalla nimellinen keskikorko hieman yli 1%. Tämä, kuten EKP on tarkoittanutkin, ja toisaalta vallitseva heikko talouskasvu omalta osaltaan perustelee, antaa lähivuosina olennaisesti lisää liikkumatilaa. Nykyisin perustein laadittava vastaava raportti johtaisi pitkällä vuoteen 2060 ulottuvalla periodilla useita 10 mrd:ja alhaisempaan kumulatiiviseen alijäämään. Korostamme, että tämä ei muuta muuksi pohjalla olevaa perustarvetta rakenteellisesti tasapainoiseen julkiseen talouteen, mikä varmuudella edellyttää nykyistä alhaisempaa valtion talouden alijäämää.

Tämän hetken ennusteilla Suomen taloudelle, erityisesti työllisyydelle on suuri riski, jos talouspolitiikassa päädyttäisiin nopeisiin suuriin budjetin tasapainottamisiin (kuluja leikkaamalla tai veroja kiristämällä) talouskasvun ollessa nolla tai negatiivinen. Toisaalta on välttämätöntä estää valtion talouden alijäämän uusi kasvu nykyiseltä tasolta, mihin ajautuminen taantumaan muutoin saattaa johtaa. Elvyttämiseen ei ole varaa näin nopeasti edellisen taantuman jälkeen ja valtion talouden ollessa jo lähtötilanteessa vahvasti alijäämäinen. Jonkinasteiset budjetin tasapainotustoimet tulevat välttämättömiksi kuitenkin viimeistään 2013, taloustilanteesta riippumatta. On helppo sanoa, mutta huomattavan vaikea konkretisoida saati toteuttaa, jatkuvia pieniä rakenteellisia uudistuksia, joilla nostetaan tuottavuutta julkisella sektorilla ilman varsinaisia leikkauksia. Se olisi ideaalista, mutta epätodennäköistä talouspolitiikkaa seuraavalle 5 vuodelle.
 
Keskiviikko 11.4.2012

PörssiKlubin viimeinen Kommentti 2.4.2012 sitä edeltäneen viikon tapahtumista on liitetty arkistoon ja julkaistu tällä sivulla.
 
Kommentti 2.4.2012

Julkaisimme edellisen Kommentin 26.3.2012 tasan viikko sitten. Teemme nyt yhteenvedon tärkeimmistä tapahtumista tuon jälkeen (8:30 2.4.2012 asti). Olemme väliaikana julkaisseet Vihjeet 28.3. 2012 ”Kehysriihi, budjettitarkistukset ja kestävyysvaje”. Päättynyt viikko oli rauhallinen. Uusia akuutteja kriisejä ei ilmaantunut, markkinoiden vahvan kehityksen (Euroopan valtionlainamarkkinoiden korkojen lasku ja pörssien globaali nousu) kestävyyttä koeteltiin ja arvuuteltiin. Seuraavaksi odotetaan tulosraportteja I/12, joihin kohdistuvat odotukset ovat yleisesti melko alhaiset, jakso I on yleensä vuoden heikoin.

EFSF ja ESM. EFSF ja ESM yhteenlaskettuja maksimivastuita päätettiin korottaa 700 mrd (500), minkä lisäksi ”palomuuriin” lasketaan suoraan annetut luotot (Kreikan 1. rahoituspaketti) ja EU:n kautta annetut/annettavat. Kaikkiaan ”palomuuriksi” lasketaan 800 mrd. Järjestelyssä Suomen ”teoreettiset maksimivastuut” eivät nouse, tämä johtuu siitä, että EFSF max 500 mrd alenee ja sen vastuut oli takauksilla ”ylikatettu”. ESM:llä on omaa pääomaa ja sen ”laskennallinen vastuu” on alhaisempi, vaikkakin taloudellisesti raskaampi, kun oma pääoma maksetaan rahana. Lisäksi on muistettava, että suuri osa oikeista vastuista on keskuspankkijärjestelmässä, yhteinen raha merkitsee yhteistä keskuspankkia ja sitä kautta yhteisiä vastuita. Yhteisen talousalueen haittoja ja hyötyjä ei voi jakaa kansallisilla päätöksillä. EU ilmoitti hakevansa 5/12 4,5 mrd 7-30v rahoitusta markkinoilta, pyytää pankkien ehdotuksia emissioiden järjestelyistä.

EKP:n joukkolainojen osto-ohjelmat. Viime maanantaina julkaistun raportin mukaan EKP ei ostanut valtioiden joukkolainoja 0 milj (0), salkusta erääntyi 4.273 milj, saldo 213.502 milj. Rahapoliittiset vaikutukset eliminoitiin 213,5 mrd (218,0) 1vkon talletuksilla korolla 0,26% (0,26%). Vakuudellisia joukkolainoja ostettiin +119 milj (+324), ohjelman2 saldo 9.025 milj. Vanhasta ohjelmasta ei kertynyt lyhennyksiä 0 milj (-237), saldo ennallaan 56.905 milj. Mikäli uutta ei ilmene, on todennäköistä, että EKP:n joukkolainaohjelmat vähitellen ”kuihtuvat” tavanomaiseen keskuspankkipolitiikkaan kuulumattomina. EKP on toivonut, että vakausvälineet voisivat ottaa roolin myös jälkimarkkinoilla, mutta on ainakin toistaiseksi epäselvää, kykeneekö poliittinen päätösprosessi tällaisiin ratkaisuihin ja onko euromaiden keskinäinen luottamus siihen riittävän vahvaa.

Keskuspankkipolitiikkaa. Fed. Bernanke totesi työllisyyden pysyvän paranemisen tarvitsevan vahvempaa kasvua, mikä saattaa edellyttää elvyttämisen jatkamista. Lausunto tulkittiin viittauksena mahdolliseen uuteen määrällisen elvytyksen pakettiin. EKP. Pankkien likviditeetti on pysynyt korkeana, avistatileillä oli perjantain raportissa 786 mrd (763) korolla 0,25%. Viikon aikana pankit vähensivät €- ja $-määräistä velkaansa EKP:lle -16,5 mrd. Ylimääräinen likviditeetti hakeutuu hyvin hitaasti reaalitalouteen, Euroopan poliittinen riski on edelleen pinnalla ja pankit luotonannossaan yleisesti hyvin pidättyväisiä monien kiristystoimien seurauksena. Valtioiden rajat ylittävä pankkitoiminta, joka on ollut EU:n keskeisiä tavoitteita, on erityisesti kärsinyt viime vuosien poliittisista päätöksistä. Tanskan keskuspankin tarjoamaa 3v DKK-määräistä rahoitusta haettiin 2,5 mrd € vastaava summa.

Talouskasvu. Ei merkittävää uutta. OECD nosti hieman euroalueen kasvuennustetta, 2012 +0,2% (+0,1%) ja 2013 +1,4% (+1,1%).

Euroopan rahoituskriisi. Tapahtumia maittain. Kreikka. Rahoituspakettia pannaan täytäntöön ja kieltäytyneet joukkolainojen omistajat pakotetaan luottojen vaihtoon. Lähivuosien rahoitus on turvattu, mutta budjettialijäämiin ei ole tarjolla varoja. Toteuttaminen on Kreikasta itsestään kiinni. Seuraava jännitysmomentti on vaalit ja niitä seuraava hallitus. Irlannin kansanäänestys ”budjettikurisopimuksesta” pidetään 31.5.2012. Irlanti pääsi sopimukseen EKP:n kanssa 3,1 mrd maksun haltuun otettujen pankkien rahoituksen turvaamiseksi korvaamisesta pitkäaikaisella (2025) velkakirjalla käyttäen järjestelyä maan oman keskuspankin avulla. Maksuun oli tarkoitus käyttää EU/IMF rahoituspaketin varoja. Nyt tehty ratkaisu vähentää markkinarahoituksen tarvetta välittömästi ohjelman päättymisen jälkeen 8,3 mrd ja näin helpottaa maan paluuta normaaleille markkinoille. Vastaavaa kallista rahoitusta jää edelleen järjestelemättä 27 mrd ja tämä odottanee kansanäänestyksen tulosta. Portugali. Moody´s alensi 5 portugalilaisen pankin luottoluokitusta, ne kärsivät oman valtion korkeasta riskistä, mikä on sulkenut pankit kansainvälisiltä luottomarkkinoilta. Portugalin ongelmat eivät ole ”pankkilähtöisiä”, mutta kasvun käynnistämistä vaikeuttaa ongelmat kohtuuhintaisen rahoituksen saatavuudessa. Portugalin keskuspankki ennustaa kasvuksi 2011 -1,6%, 2012 -3,4% ja 2013 0,0%. Portugalin alijäämä 2011 -4,2% (2010 -9,8%) sisälsi parantavia kertaeriä, velka 108%/bkt. Italian liike-elämän luottamus nousi hieman 3/12 vastoin odotuksia, samoin kuluttajaluottamus. Espanja julkaisi perjantaina illalla 2012 budjetin, jonka sanotaan täyttävän EU:ssa sovitun alijäämätavoitteen (2012 -5,3%, 2013 alle -3,0%). Budjetti sisältää huikeat 27 mrd säästöjä ja veron korotuksia, keskushallituksen budjetissa menot -17%, mm virkamiesten palkkojen jäädytys. Yksityisten ja suuryritysten verotusta kiristetään, energian hintaan liittyvät subventiot (syöttötariffi) poistuvat, mikä nostaa sähkön hintaa välittömästi, alv jäi kuitenkin ennalleen. Espanjan Euroopan korkein työttömyys on keskeinen ja vaikeasti ratkaistava ongelma, se tukahduttaa kotimarkkinat. Vähittäiskauppa 2/12 -6,4%/v ed -5,8%, jo 20. peräkkäinen laskukuukausi. Belgia haki syndikoidulla luotolla 7v rahoitusta, tarjouksia tuli runsaasti, korko 2,99%. Maan hallituskriisin ratkeaminen ja päätökset budjetin tasapainottamisesta ovat vakiinnuttaneet valtionlainojen korkotason vain hieman parhaiden maiden yläpuolelle, 2v 1,24-1,40% ja 10v 3,30-3,48% ja valtion rahoituksen keskikoron reaalisesti 0% tai hieman negatiivinen. Ranskan julkisen sektorin alijäämä 2011 -5,2% jäi selvästi alle alkuperäisen tavoitteen -5,7%, tavoite 2012 -4,5% näyttää realistiselta, 2013 tavoite alle 3,0%. Hollannin alijäämä 2011 -4,7% (-5,1%), velka 65,2%/bkt (62,9%). Hollanti ei ole kyennyt edelleenkään esittämään budjettia, joka alentaisi alijäämää 2012 sovitusti alle -3,0%:n, ennustelaitosten näkemys on -4,6% 2012 ilman uusia toimenpiteitä.

Valuuttamarkkinoilla € vahvistui hieman. € 1,3191-1,3385 $ (1,3134-1,3295), perjantain päätös 1,3340 $ (1,3268). $ 81,83-83,39 JPY (82,32-84,09), perjantain päätös 82,88 JPY (82,29). Sfr seurasi tiukasti euroa, lähellä maan keskuspankin ilmoittamaa vahvinta mahdollista tasoa (€ = 1,200 Sfr), vaihteluväli € = 1,2030-1,2069 Sfr. Ruotsin kruunu oli euroakin vahvempi, € = 8,83 SEK (8,81-8,95), edellisellä viikolla € = 8,94 SEK (8,86-8,96). Tänään Aasiassa valuuttakurssien muutokset olivat pieniä.

Öljy (WTI 5/2012) oli laskussa, vaihteluväli 102,13-107,73 $ (104,50-108,25), perjantain päätös 103,02 $ (106,87). Brent sulki perjantaina 122,91 $ (125,10). USA:n raakaöljyvarastot kasvoivat viikossa runsaasti aiemmalta huipputasolta, tuotevarastot supistuivat puolet tästä. Öljyn hinta on seurausta markkinaspekulaatiosta, fyysistä öljyä on liikaa markkinoilla mutta toimituksiin perustumattomissa noteerauksissa pelätään ”Iranin kriisiä”. Opecin öljyntuotannon 3/12 sanotaan nousseen 31,26 milj bbl/d (2/12 31,16) huolimatta Iranin vähentyneestä tuotannosta, korkeimmilleen sitten 10/2009. Opecin 12/2011 määrittämä katto on 30,0 milj bbl/d, jolla ei siis ole käytännön merkitystä Saudi Arabian ilmoitettua hinnan olevan ”kohtuuttoman hyvä”. USA, Englanti ja nyt myös Ranska (USA:n pyynnöstä) ovat neuvotelleet strategisten öljyvarastojen vapauttamisesta, IEA:n mahdollista suositusta odotetaan. Fyysisen öljyn huutokauppaamisen markkinoille uskotaan alentavan noteerauksia. Mikäli Iranin kriisi ratkeaa, öljyn hinta voi laskea hyvin jyrkästi ainakin lyhyeksi 6-12kk jaksoksi ylimääräisten öljyvarastojen hakiessa ostajaa ja Saudi Arabian tuotannon rajoittamisen kestäessä noin 6kk. Iranin kriisin kärjistyminen laajemmaksi Lähi-idän kriisiksi nostaisi väistämättä öljyn hintaa spekulaatiopiikissä merkittävästi riippumatta lyhytaikaisesta markkinatasapainosta. Tänään Aasiassa öljy noin 103,25 $.

”Riskittömät korot” kehittyivät epäyhtenäisesti, laskivat Saksassa, kun päätöksiä vakausvälineistä ja Espanjan budjetista odotettiin. Perjantain noteeraukset: USA 2v 0,33% (0,35% edellisenä perjantaina), 10v 2,21% (2,23), 30v 3,34% (3,31), Saksa 2v 0,21% (0,23), 10v 1,79% (1,87), 30v 2,45% (2,50) ja Japanissa 2v 0,12% (0,11), 10v 0,99% (1,03) 30v 1,94% (1,95). Euriborien kaikki paitsi lyhimmät periodit laskivat viikon kaikkina päivinä, 1vko korko pysyi ennallaan 0,32% (032) ja 1kk 0,42% (0,43) laski vain vähän. Perjantain noteeraukset 3kk 0,78% (0,81), 6kk 1,08% (1,11) ja 12kk 1,42% (1,45).

Euroopan valtionlainamarkkinoilla Espanjan ja Italian korot nousivat edellisviikkoa korkeammiksi, 2v korkojen huippu 3,13% kummankin maan kohdalla on korkea, 10v noteeraukset olivat yli 5%, Espanjan huippu 5,55% ja Italian 5,32%. Huutokaupoissa oli kuitenkin hyvä kysyntä ja Italian myi 6kk lainaa 1,119% (1,202) ja 2v lainaa 2,35% (3,01) selvästi aiempaa alemmalla korolla, Espanja 3kk paperia 0,381% (0,396) ja 6kk 0,836% (0,764) ”riskittömällä korolla”, Italian 10v huutokauppakorko 5,24% (5,50%). Alhaiset lyhyet korot kuvaavat olennaisesti parantunutta luottamusta verrattuna loppuvuoteen 2011, jolloin pitkät korot olivat selvästi korkeammat ja lyhyet niiden yläpuolella. Korkoliikkeet jälkimarkkinoilla kuvannevat ohuita markkinoita ennen vakausvälinepäätöksiä ja Espanjan perjantaina illalla julkistamaa budjettia sekä EKP:n poissaoloa, mikä sallii suuremmat liikkeet. Irlannin 2-5v korot vakiintuivat 4,53-5,26%:n välille, selvästi ”kriisialueen” alapuolelle. Portugalin lainojen korkonoteeraukset laskivat ja sijoitukset niihin tarjosivat globaalisti parhaan tuoton jaksolla I/2012 kehittyneiden maiden joukkolainasijoitustilastossa, laskusta huolimatta korot ovat edelleen ”kriisialueella”, 2v min 9,22% (ed viikko min 10,86%). Ranskan, Itävallan, Hollannin, Suomen ja Saksan korot olivat hieman edellistä viikkoa alhaisemmat ja liikkeet vähäisiä.

Viikon talouslukuja. USA:ssa vireillä olevat asuntokaupat 2/12 -0,5% E +0,5% ed +2,0% kääntyivät jälleen lievään laskuun, Case-Shiller asuntohintaindeksi 1/12 -3,8%/v oli ennustettu, nimellishinnat ovat 10v pohjilla. Kuluttajaluottamus 3/12 70,2 E 70,0 ed 71,6 (70,8) pysyi hyvällä tasolla, edelliskuuta korjattiin vahvemmaksi. Kestokulutushyödyketilaukset +2,2% E +2,5% ed -3,7% (-4,0%) ja ilman kulkuvälineitä +1,6% E +1,0% ed -3,0% (-3,2%) kääntyivät odotetusti vahvaan nousuun. Jobless 359K E 350K ed 364K (348K) oli hieman odotettua heikompi. Bkt IV/11 3. ennuste +3,0% (annualisoitu kasvu/nelj) vahvistettiin odotetusti edellisen ennusteen tasolle. Yksityiset tulot +0,2% E +0,4% ed +0,2% (+0,3%) ja kulutus +0,8% E +0,6% ed +0,4% (+0,2%). Tulot kehittyvät edelleen heikosti, syntyvät työpaikat tulevat ansiotason alimpaan päähän, mistä Fed on ollut jatkuvasti huolissaan, kestävä vahvempi nousu edellyttäisi myös reaalista ansiokehitystä. Kulutus oli vahvaa, mikä on positiivista lähiajan bkt-ennusteille, joita eräät investointitalot kiirehtivät nostamaan, säästämisaste on kuitenkin kääntynyt jälleen uhkaavan alhaiseksi, 3,7% käytettävissä olevista tuloista, eikä kulutuksen kasvu voi jatkua ilman selvästi parempaa tulokehitystä kun kuluttajilla on ennestäänkin velka- ja vakuusongelmia. Chicagon ostopäällikköindeksi 3/12 62,2 E 62,0 ed 64,0 laski odotetusti hieman. Michiganin kuluttajaluottamus 3/12 (lopullinen) 76,2 E=enn= 74,3 ed 75,3 yllätti vahvuudella, bensiinin korkean hinnan oli oletettu näkyvän kuluttajaluottamuksen laskuna, luottamus nousi korkeimmilleen sitten 2/2011. Euroopassa Saksan IFO-indeksi 3/12 109,8 E 109,6 ed 109,6 nousi karvan. EU:n elinkeinoelämän luottamus 3/12 -0,30 E -0,16 ed -0,16 heikkeni, euroalueen talousluottamus pysyi ennustetusti ennallaan 94,4, teollisuuden luottamus -7,2 E -5,8 ed -5,7 heikkeni, lopullinen kuluttajaluottamus -19,1 E=enn= -19,0  ed -20,3 parani ennakkotiedon mukaisesti. Euroalueen kuluttajahintojen nousu 3/12 (ennakko) +2,6% E +2,5% ed +2,7% hidastui hieman odotettua vähemmän. Englannin bkt IV/11 -0,3%/nelj E -0,2% ja +0,5%/v E +0,7% korjattiin hieman heikommaksi. Maan talous on hyvin heikko huolimatta erittäin suuresta alijäämällä elvyttämisestä, jatkossa väistämättä edessä oleva julkisen talouden tasapainottaminen on suuri ongelma. Kiina julkaisi viikonloppuna teollisuuden ostopäällikköindeksit 3/12. Virallinen indeksi 53,1 E 50,5 ed 51,0 oli vahvin vuoteen ja nousi 4. kk peräkkäin, erityisesti suurten yritysten tilaukset olivat vahvat. Yksityisesti kerätty (HSBC) lopullinen 3/12 48,3 ennakkotieto 48,1 ed 49,6 oli karvan ennakkotietoa parempi, mutta laskussa, jo 5kk alle 50 pisteen rajan. HSBC sanoo indeksiään painavan erityisesti pienemmät yritykset, jotka ovat kärsineet rahapolitiikan kiristymisestä 2011 suuria enemmän. Japanissa vähittäiskauppa 2/12 +2,0%/kk E +0,0 ja +3,5%/v E +1,4%, yksityinen kulutus 2/12 +2,3%/v E -0,5% ja asuntoaloitukset +7,5% E 1,6%. Näyttää, että jälleenrakennus on vihdoin käynnistymässä. Työttömyys 4,5% E 4,6%. Teollisuustuotanto (ennakko) +1,5%/v E +3,7% ed -1,3% jäi kuitenkin odotettua heikommaksi. Suomessa vähittäiskaupan ennakko 2/12 +9,2%/v, volyymi +5,5% kuten myös koko jaksolla 1-2/12, kasvu on erittäin vahvaa. Kuluttajaluottamus 3/12 8,0 ed 8,3 ka 12,9 pysyi nousseella tasolla, hieman keskiarvon alapuolella. Teollisuuden luottamus -4 ed -2 ka +3 laski ja on alle keskiarvon, rakentaminen 0 ed -4 ka -5 nousi selvästi ja yli keskiarvon, palvelut +14 ed +18 ka +17 laski, vähittäiskauppa +16 ed +15 ja ka 0 jatkaa poikkeuksellisen vahvana. Julkisyhteisöjen velka IV/11 +3,3 mrd = 93,0 mrd (valtio 85,8 mrd), +6,1 mrd/v. Julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat +100,7 mrd -1,5 mrd/nelj, sosiaalirahastot +134,8 mrd +3,1 mrd/nelj ja -2,5 mrd/v. Julkinen velka 12/2011 48,6%/bkt (48,4% 12/2010), alijäämä 2011 -1,1 mrd = -0,5%. Alijäämä jakautuminen on ongelma, valtio -5,5 mrd, kunnat -0,8 mrd ja sosiaaliturvarahastot +5,3 mrd . Nordean ennusteessa bkt 2012 +0,5% ja 2013 +2,0%, Pellervon ennuste on synkempi, 2012 -0,9% ja 2013 +2,0%.

Pörssit päättivät erään historian parhaista I-neljänneksistä epäyhtenäisesti, nollan tuntumasta, Eurooppa pääosin lievässä laskussa. Japanissa jakso oli paras 24 vuoteen, USA:ssa 14 vuoteen, nasdaqin osalta 21 vuoteen, vuoden 2011 jälkipuoliskon Euroopan rahoituskriisin jäljet korjaantuivat osittain, myös Euroopassa nähtiin ennätysnousuja. Helsingin yleisindeksi päätyi 6035 pisteeseen, +0,2%/vko (+12,7% vuoden alusta), painorajoitettu tuottoindeksi on noussut vuoden alusta +15,1%, Nokia 4,082 € +2,7%/vko (+8,2%) oli nyt vahva, kun Lumioiden myyntialue on kasvussa. Saksa -0,7% (+17,8%), Ranska -1,5% (+8,4%), Lontoo -1,5% (+3,5%), Tukholma -0,4% (+10,2%) ja USA +0,8% (+12,0%). Vahva nousu tekee markkinan herkäksi rekyyleille samalla kun alhainen korkotaso, runsas likviditeetti ja pelot lievänkin koronnousun aiheuttamista tappioista joukkolainasijoituksille tukevat osakemarkkinaa. Osakkeiden arvostuksia on painanut Euroopan rahoituskriisi, normaali olosuhteisiin nähden arvostukset ovat hyvin alhaiset, minkä vuoksi markkinoilla esiintyy voimakkaita kannanottoja lyhyen aikavälin kehityksestä kumpaankin suuntaan. Tänään Aasiassa kurssit olivat lievässä nousussa, nostetta toi Kiinan yllättävän vahva teollisuuden ostopäällikköindeksi.

Muita yritysuutisia. Pöyrylle 5,5 milj suunnittelutyö kanadalaiselta sellutehtaalta. Pöyry sai myös 9,3 milj tilauksen Itävallan sähköverkkoyhtiöltä. Metsolle 73 milj huoltosopimus (Norhland Resources) rautakaivokselta. Metso vahvisti ohjeistuksensa yhtiökokouksessa, markkinatilanne ei ole muuttunut ja tilaukset 1-2/2012 ovat hyvällä tasolla. Nokia. Lumia 900 tulee AT&T:llä myyntiin 8.4.2012 aggressiivisesti hinnoiteltuna, 99,99 $ 2v sopimuksella. Kiinan cdma-standardin mukaista Lumia 800C laitetta aletaan myydä tällä viikolla China Telokomin (3. suurin operaattori) kanssa. Myöhemmin tällä neljänneksellä myyntiin tulevat Lumia 900, 800, 710 ja 610 muidenkin operaattoreiden kautta. Lemminkäinen sai 14 milj urakat Ruotsista, lisäksi 11,3 milj tilaukset Kuopion yliopistolliselta sairaalalta ja 16 milj urakan palvelutalosta Kotkaan. YIT:lle 16,7 milj urakka koulutuskeskuksesta Tampereella. YIT toteuttaa kehäradan Aviapoliksen aseman sisustuksen, 37,5 milj ja urakoi 219 opiskelija-asuntoa, 20 milj. Foexin viikkotilastossa havusellu +2,8 $, lehtipuusellu +6,3 $, vuoden vaihteesta jo +103,8 $, useimpien tuotteiden €-hinnat olivat laskussa. USA:n havusellu oli ennallaan 870 $, +26,1 $ Eurooppaa kalliimpaa. Talvivaara laski liikkeelle 110 milj 5v vakuudettoman lainan, korko on kova 9,75%, hintaa kassavirran myöhästymisestä alkaa kertyä. Cargotec sai Australiasta suuren 22 konttilukin tilauksen. Wärtsilän pääomamarkkinapäivänä yhtiön ohjeistus säilytettiin ennallaan, Hamworthy-kauppaa käsiteltiin tarkemmin, 3/12 päättyvän tilikauden tuloksen odotetaan nyt ylittävän aiemmin esitetyn ja sen liikevaihdon ennakoidaan kaksinkertaistuvan 5 vuodessa. Fortum myi 14 pienvesivoimalaa (yht 22 MW) Koskienergialle, kirjaa +45 milj myyntivoiton, Fortumilla on vesivoimatehoa Suomessa 1.500 MW ja Pohjoismaissa yhteensä 4.700 MW.
 
Torstai 5.4.2012

Olemme liittäneet tänään nettiarkistoon PörssiKlubin Vihjeet 7.3.2012, jossa käsitellään 3 eri yrityksen tilinpäätöstä.
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

 
Jaa Facebookissa